.jpg)
Olet ostanut auton liikkeestä ja auto rikkoontui pian oston jälkeen. Sait sovittua asian mutta jouduit maksamaan osan korjauskuluista. Kuulostaako tutulta?
Et ole asiasi kanssa yksin. Näin on toimittu Suomessa pitkään ja käytäntö on ollut ristiriidassa EU-oikeuden ja Suomen lain kanssa. Kuluttajariitalautakunta muutti linjansa 15.4.2026. Samalla vahvistui se, mikä olisi pitänyt olla selvää jo vuodesta 2008 eli virheen korjaaminen ei saa maksaa kuluttajalle mitään. Kuluttajat ovat maksaneet turhasta 18 vuotta.
Kuluttajansuojalain mukaan myyjän on korjattava virheellinen tavara tai vaihdettava se virheettömään. Lain keskeinen sana on “maksutta”. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kuluttaja ei maksa mitään. Ei osia, ei työtä, ei tarkastuksia, ei mitään.
Kuluttajariitalautakunnan linjaus Suomessa oli pitkään toisin. Kun autoon vaihdettiin uusia osia, katsottiin että auton arvo paranee. Tämän vuoksi kuluttajaa velvoitettiin maksamaan osa korjauksesta. Tätä perusteltiin rikastumiskiellolla.
Euroopan unionin oikeus on ollut tässä asiassa selkeä jo pitkään. Sen mukaan kuluttajalla on oikeus saada virhe korjatuksi ilman mitään kustannuksia. Tämä tarkoittaa, että myyjän on vastattava kaikista virheen korjaamiseen liittyvistä kuluista. Kuluttajalta ei saa periä maksuja esimerkiksi siitä, että hän on käyttänyt tuotetta ennen virheen ilmenemistä, eikä myöskään siitä, että korjaus parantaa tuotteen kuntoa.
Myöhemmin tätä linjaa täsmennettiin niin, että maksuttomuus kattaa kaikki korjaukseen liittyvät kustannukset. Näihin kuuluvat työ, osat, kuljetus sekä mahdolliset purku- ja asennustyöt.
Sama periaate on kirjattu myös EU:n nykyiseen lainsäädäntöön. Sen mukaan kuluttajan oikeuksien käyttäminen ei saa aiheuttaa hänelle taloudellista rasitetta. Käytännössä tämä tarkoittaa yhtä asiaa eli jos tuotteessa on virhe, kuluttaja ei maksa sen korjaamisesta mitään.
Kun EU linjasi asian vuonna 2008, Saksa reagoi nopeasti. Lainsäädäntöä muutettiin saman vuoden aikana, noin kahdeksassa kuukaudessa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Saksan laista poistettiin mahdollisuus periä kuluttajalta maksuja virheen korjaamisesta. EU-oikeuden tulkinta vietiin suoraan kansalliseen lakiin, eikä epäselvyyttä jätetty.
Ruotsissa kuluttajakauppaa koskeva sääntely on perustunut EU direktiiviin jo 2000-luvun alusta lähtien. Käytännössä periaatetta maksuttomasta virheen oikaisusta on sovellettu EU-tuomioistuimen vuoden 2008 linjauksen jälkeen. Riitoja ratkaiseva ARN (Allmänna reklamationsnämnden) on EU:n linjauksen jälkeen johdonmukaisesti katsonut, että kuluttajalle ei saa jäädä maksettavaa virheen korjaamisesta.
Norjassa vastaava periaate on ollut käytössä kuluttajankauppalain nojalla jo ennen EU:n tarkentavia linjauksia, ja sitä on sovellettu koko 2000-luvun ajan. Norja kuuluu ETA-alueeseen, joten EU-oikeuden keskeiset periaatteet ovat vaikuttaneet myös siellä. Lisäksi Norjassa kuluttajansuoja on monin osin laajempi. Esimerkiksi myyjän vastuuaika kestotavaroissa, kuten autoissa on enintään viisi vuotta, kun perusvastuu on kaksi vuotta.
Vaikka EU-oikeus ja Suomen lakikin oli selvä, Suomessa Kuluttajariitalautakunta jatkoi käytäntöä, jossa kustannuksia jaettiin. Tällä oli iso vaikutus. Lautakunnan ratkaisut ohjaavat käytännössä koko alaa ja autoliikkeet, kuluttajaneuvonta sekä usein myös sovintoratkaisut nojaavat niihin.
Moni kuluttaja hyväksyi kustannusten jaon, koska sitä pidettiin virallisena linjana.
Laki Lehtonen on käynyt tätä taistoa lähes vuosikymmenen. Olemme hoitaneet useita satoja autoriitoja, kymmeniä tuomioistuinprosesseja ja sinnikkäästi käyttäneet argumenttia ”kuluton korjaaminen tarkoittaa nollaa euroa”.
Mittakaava on suuri. Suomessa tehdään vuosittain noin 700 000 autokauppaa. Näistä noin 270 000 kuuluu kuluttajansuojalain piiriin, eli myyjänä on liike ja ostajana kuluttaja. Näissä kaupoissa syntyy arviolta 15 000–45 000 virhetilannetta vuosittain.
Kaikki eivät etene riidoiksi. Noin 12 000 tapausta päätyy kuluttajaneuvontaan ja noin 1 500 Kuluttajariitalautakuntaan. Osa menee tuomioistuimiin. Mutta suuri joukko jää kokonaan tilastojen ulkopuolelle, koska useissa tilanteissa kuluttaja on hyväksynyt tilanteen eikä vie asiaa eteenpäin.
Keskeinen asia on se, että suuri osa kuluttajista ei riitauttanut asiaa lainkaan. Heille kerrottiin, että kustannusten jakaminen on vakiintunut käytäntö. Tämä piti muodollisesti paikkansa, vaikka itse käytäntö oli EU-oikeuden ja Suomen lain vastainen.
Jos yksittäinen kuluttaja maksoi virheellisen tulkinnan takia keskimäärin noin 1 500 euroa ”kuluttomasta oikaisusta”, kokonaisvaikutus kasvoi nopeasti.
Arvio vuosilta 2008–2026 on:
• varovaisesti noin 140 miljoonaa euroa
• todennäköisesti noin 250–300 miljoonaa euroa
• enimmillään yli 500 miljoonaa euroa
Todellinen summa voi olla tätäkin suurempi, koska kaikki tapaukset eivät näy tilastoissa.
Kuluttajan näkökulmasta tilanne on nyt selkeä. Jos autossa on virhe, korjauksen kuuluu olla täysin maksuton. Myyjä ei voi vedota siihen, että auto paranee korjauksessa. Tämä muuttaa myös neuvotteluasetelmaa. Kuluttajan ei tarvitse hyväksyä kompromisseja, joissa hän maksaa osan kuluista.
Nähtäväksi myös jää, että onko kuluttajariitalautakunnalla tai Kuluttaja- ja kilpailuvirastolla jonkinlainen korvausvastuu näin räikeistä virheistään.
Autokaupan ja auton korjauksiin liittyvissä virhetilanteissa asiakkaan käytettävissä on Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n erittäin laaja osaaminen kuluttajansuojalaista ja kauppalaista. Tämän lisäksi asiakkaan käytettävissä on myös Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n kattava osaaminen autoihin liittyvästä tekniikasta, minkä avulla asiakkaan asia voidaan arvioida perusteellisesti usein jo ensimmäisen maksuttoman puhelun aikana. Näin asiakas voi olla varma, ettei hän maksa turhasta asiamiehen käytöstä, jos siihen ei ole tarvetta.
Ei tarvitse. Jos olet ostanut auton liikkeestä ja siinä ilmenee virhe pian oston jälkeen, korjauksen kuuluu olla täysin maksuton. Myyjä vastaa kaikista kustannuksista.
Ei voi. Sillä ei ole merkitystä, paraneeko auton kunto uusien osien myötä. Lain mukaan kuluttajalta ei saa periä mitään virheen korjaamisesta.
Kaikki korjaukseen liittyvät kulut. Näihin kuuluvat esimerkiksi varaosat, työ, mahdolliset tutkimukset, kuljetus sekä purku- ja asennustyö.
Tällaista ehdotusta ei tarvitse hyväksyä. Voit vaatia, että korjaus tehdään kokonaan myyjän kustannuksella.
Jos myyjä ei korjaa virhettä maksutta, voit vaatia hinnanalennusta tai kaupan purkua. Tarvittaessa asian voi viedä eteenpäin kuluttajaneuvontaan, Kuluttajariitalautakuntaan tai tuomioistuimeen
Koskee molempia. Sama sääntö pätee sekä uusiin että käytettyihin autoihin, kun myyjänä on liike. Käytetyn auton kohdalla arvioidaan toki auton ikä, hinta ja kunto, mutta jos kyse on virheestä, korjauksen pitää olla kuluttajalle maksuton.
