Kuluttajansuojalaki muuttui vuoden 2022 alussa ja sitä sovelletaan kaikkiin sellaisiin autokauppoihin, jotka ovat tehty 1.1.2022 tai sen jälkeen. Vaikka artikkeli soveltuu lähtökohtaisesti myös muihin tavaroihin, paneudun ensisijaisesti lainsäädännön muutoksiin autokauppatilanteissa. Näin artikkelista tulee autokaupan tehneelle tai sitä harkitsevalle konkreettisempi apu.
Samaan aikaan tavarakaupan sääntelyuudistuksen lisäksi astui voimaan myös tarkempaa sääntelyä digitaalisista sisällöistä ja siihen liittyvistä palveluista (kuluttajansuojalakiin kokonaan uusi luku 5a). Uusi lainsäädäntö on kuitenkin pelkästään tavarakauppaan liittyen jo sen verran laaja, että keskityn tässä artikkelissa siihen ja kirjoitan myöhemmin keväällä artikkelin uudesta digitaalisten sisältöjen lainsäädännöstä.
Tämä muutos on siten erittäin tärkeä, että ”sellaisena kuin se on” -ehtoa on käytetty lähes kaikissa käytettyjen autojen myyntisopimuksissa. Näin on pyritty siihen, että virhettä arvioitaessa otettaisiin huomioon esimerkiksi auton kauppahinta ja ikä ja näillä perusteilla voitaisiin väittää, ettei kyseessä ole virhe vaan ns. ”normaali kuluminen”.
Kohdan poistaminen ei täysin poista sitä ajatusta, että pidemmän käyttöiän omaavassa tavarassa voi olla asioita, joita käyttöiän aikana tulee uusia ja näin ollen kaikki autoon tehtävät korjaukset ja huollot eivät uudenkaan lain perusteella ole aina automaattisesti virheitä. Hyvänä esimerkkinä tästä on esimerkiksi vuosihuollossa tehtävä jarrupalojen uusiminen, jos ne ovat niin kuluneet, että ne pitää uusia (tämä kohta on viety nyt uuden lain 5 luvun 12 §:n 2. momentin 4 kohtaan, jossa todetaan, että tavaran (eli auton) tulee vastata sitä mitä yleensä voidaan olettaa).
Tuo ”sellaisenaan kuin se on” ehto on siis poistettu nyt laista ja se on korvattu nykyistä tarkemmin kirjoitetulla 5 luvun 12 §:llä, jossa määritellään, minkälainen käytetyn auton tulee olla, että se on virheetön.
Pykälään on minusta tuotu nyt ostajan kannalta erinomainen kohta, jossa viitataan suoraan siihen, että auton tulee olla tieliikennekelpoinen (2. momentin 1 kohta). Näin ollen, jos auto myydään ilman mitään mainintaan siitä, ettei se sovellu tieliikennekäyttöön, eikä mene katsastuksesta läpi, on autossa kuluttajansuojalain mukainen virhe. Tämä koskee melkein mitä tahansa vikaa, joka estää auton katsastamisen. Katsastusvaatimukset löytyy täältä Trafin antamasta määräyksestä katsastuksen arviointiperusteet.
Kuten olen lukuisissa aikaisemmissa artikkeleissa kirjoittanut, niin autokaupassa ns. näyttötaakka on varsin ratkaisevassa roolissa siinä, onko vika myyjän vai ostajan vastuulla. Näyttötaakka ymmärrettävämmin tarkoittaa sitä, kenen on pystyttävä osoittamaan, että autossa havaittu vika on ollut autossa jo myyntihetkellä. Tyypillisesti oikeudenkäynnissä haastavan osapuolen on pystyttävä esittämään todisteita siitä, että vika on olemassa ja milloin se on syntynyt. Tämä on yleensä vaikeaa, ainakin autoriidoissa ja muissa teknisissä riidoissa, joissa ostettua tuotetta on saatettu käyttää jo pidemmän aikaa ennen vian ilmenemistä.
Asiaa voi avata tässä esimerkillä moottorivauriosta, joka tapahtuu kolmen kuukauden kuluttua myyntihetkestä. Normaalien sääntöjen mukaan, jos ostaja haluaisi riidellä asiasta, niin hänen tulisi todennäköisesti purattaa moottori ja esimerkiksi teettää siihen tavarantarkastus, jotta saataisiin selville, että moottorin öljynkulutus johtuu yhdestä rikkoutuneesta männänrenkaasta.
Kuluttajansuojalaissa asia on käännetty lähtökohtaisesti päälaelleen, eli todistustaakka on asetettu myyjälle. Tällä on yksinkertaisesti haluttu suojella kuluttajaa, eli lainsäätäjän tahtotila on se, että myyjä ammattilaisena on se, jolla on paremmat mahdollisuudet sekä rahallisesti että osaamisen suhteen arvioida mistä vika johtuu. Jos myyjä katsoo, että moottorivaurio on johtunut esimerkiksi ostajan toimista (ei vaikka ole vaihtanut öljyjä tai autoa on käytetty väärin), on myyjän tehtävä purkaa moottori ja osoittaa ostajan laiminlyönti.
Sinänsä tuo pidennys näyttötaakkaan ei ole niin iso juttu, kuin voisi ensi alkuun kuvitella, koska aika usein rikkinäiset autot jättävät tielle ensimmäisten kuukausien aikana. Toisaalta olemme hoitaneet useita juttuja, joissa on tosissaan jouduttu pohtimaan, onko järkevää ottaa riskiä ja lähteä haastamaan autokauppaa, jos moottori on vaikka rikkoutunut seitsemän kuukautta myyntihetkestä. Kyseessä on selvä parannus, koska puolen vuoden lisäys aiempaan antaa mielenrauhaa isommissa vioissa.
Sen tämä uudistus ainakin tuo, että myyjien tarjoamia maksullisia ”lisäturvia” on järjetöntä enää ostaa erityisesti, jos ne eivät ulotu vuotta pidemmälle.
Kyseinen uudistus on varsin tervetullut ja osoittaa taas hiukan sitä, miksi paljon parjattu EU on oikeasti parantanut monia asioita lainsäädännössä (toisia ei sitten ehkä niin paljoa). Tämä on sellainen kohta lainsäädännöstä, joka on siellä jo ollut vuosikymmeniä EU tasolla, mutta Suomessa asialle on viitattu kintaalla. Minusta oli jopa varsin erikoista aikanaan lueskella vanhoja talousvaliokunnan mietintöjä, kun siellä sen aikainen Kuluttajavirasto on myötäillyt elinkeinoalaa ja todennut, että tämmöisen kohdan tuominen lakiin saattaisi aiheuttaa turhaa vaivaa elinkeinonharjoittajille. Eli viranomainen on ollut sitä mieltä, että kuluttajalle varta vasten annettu mahdollisuus valita hänelle sopiva oikaisukeino olisi kohtuuton ja saattaisi aiheuttaa peräti kiusantekoa.
Nykyisellään myyjällä on ollut mahdollisuus sanella, miten hän haluaa oikaisun toteuttaa. Tältä osin laki siis nyt muuttuu vastaamaan oikeaa tilaa. Vanhassa laissa myyjällä on oikeus oikaista virhe, jos hän ilmoittaa sen välittömästi tekevänsä. Uudessa laissa taas lähdetään siitä, että ostaja ilmoittaa reklamaation jälkeen, miten hän haluaa virheen oikaista. Joko myyjä korjaa auton kuluitta kuntoon tai vaihtaa vastaavaan toimivaan autoon. Luin myös esitöiden aikana jätettyjä etujärjestöjen kommentteja lainsäädäntöön ja siellä varsinkin autoalan etujärjestöt pitivät tuota toiseen samanlaiseen autoon vaihtamista mahdottomana tehtävänä. En itse näe siinä mitään ongelmaa, eli kyseessä on auto ja jos myyjältä löytyy saman hintaluokan vastaava auto niin ei kai se, että esimerkiksi merkki vaihtuu, ole mikään ongelma, jos se ostajalle käy?
Pykälässä on tietysti vanhastaan tuttu venttiili sille, jos oikaisu muodostuu myyjän näkökulmasta kohtuuttomaksi. Tämmöisissä tilanteissa myyjä voi kieltäytyä oikaisusta ja tällöin virhe korjataan, joko hinnanalennuksella tai kaupan purkamisella.
Uuden lain 5 luvun 19 § on kirjoitettu uuteen lakiin erittäin yksityiskohtaisesti ja sinne on tuotu kaksi varsin mielenkiintoista kohtaa. Ensimmäinen on se, että ostajalla on oikeus vaatia hinnanalennusta heti, jos myyjä ei ilmoita oikaisevansa virhettä korjaamalla vian kuluitta tai vaihtamalla auton virheettömään. Toinen kohta, joka mielestäni mahdollistaa hinnanalennuksen tai purun vaatimista tehokkaammin on pykälän 4) kohta, jonka perusteella hinnanalennusta tai purkua voi vaatia, jos korjaus ei onnistu. Hallituksen esityksessä on varta vasten tämän viimeisen kohdan osalta tuotu esiin se seikka, että kyseisellä kohdalla halutaan katkaista tilanne, jossa myyjä yrittää korjata auto useamman kerran siinä onnistumatta.
Noiden edellä mainittujen kohtien lisäksi pykälään on tuotu uusi toinen momentti, joka mahdollistaa hinnanalennuksen tai kaupan purkamisen vaatimisen myös silloin, jos myyjä ei ole oikaissut virhettä kohtuullisessa ajassa reklamaatiosta. Tämä on mielestäni erinomainen lisäys pykälään, koska monesti myyjät yrittävät viivyttelyllä saada ostajan perääntymään vaatimuksistaan. Kohtuullisen ajan määritelmä on tietysti aina tapauskohtainen, mutta nykyisen oikeuskäytännön valossa esimerkiksi moottorivaurion korjaaminen ns. normaalissa autossa olisi suoritettava viimeistään kuukauden tai enintään kahden kuukauden kuluttua reklamaatiosta.
Ehkä isoin ongelma kaupan purkamisessa on ns. käyttöhyödyn määrä, eli se summa, joka ostajan tulee maksaa auton käyttämisestä saamastaan hyödystä. Tämän osalta käytäntö on tällä hetkellä erittäin sekava ja on varsin erikoista, ettei työryhmä ole ottanut tähän asiaan millään tavalla kantaa hallituksen esityksessä. Tuo hyötyyn liittyvä pykälä on nyt siirretty kauppalaista kuluttajansuojalain 28 e §:än, mutta sitä ei ole perusteltu millään tavoin. Kuluttajariitalautakunta on sinetöinyt oman ratkaisukäytäntönsä minusta lain vastaisesti siihen, että eri hintaisista autoista maksetaan saatua hyötyä 10-30 senttiä per kilometri. Kyseinen tapa on varta vasten kielletty kauppalain 65 §:n esitöissä, jossa todetaan, että saatu hyöty tulee laskea tapauskohtaisesti. Lautakunta siis laskee asian suoraan taulukosta katsoen ottamatta ollenkaan huomioon esimerkiksi sitä, kuinka monta kertaa autoa on viety korjaamolle, tai kuinka monta kertaa se on sammunut tien varteen. Toisaalta käräjäoikeudet ja hovioikeudet ovat tuomioissaan noudattaneet kauppalain perusteluja ja ovat laskeneet saadun hyödyn ottaen huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.
Tämän kohdan osalta hallituksen esityksessä todetaan, ettei oikeustila tule muuttumaan, mutta olen siitä hiukan eri mieltä. Eli kuluttajansuojalain 5 luvun 19 §:n 3 momenttiin on otettu varta vasten maininta siitä, että kaupan purkuun oikeuttava vähäistä suurempi virhe on myyjän näytettävä toteen. Tältä osin on mielestäni ollut varsin epäselvää, kenen velvollisuus on ollut esittää näyttöä siitä, että virhe on vähäinen tai vähäistä suurempi. Toimistomme onkin pitänyt huolen siitä, että olemme esittäneet sekä teknistä näyttöä että oikeuskäytäntöä siitä, että virhe on vähäistä suurempi, jolloin kauppa voidaan purkaa.
Tältäkin osin on kuitenkin hieman kritisoitava työryhmä kirjoitusharjoitusta, koska vähäisyyttä ei ole taaskaan avattu juuri ollenkaan. Hallituksen esityksessä ainoastaan todetaan, että virheen vähäisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon virheen kokonaismerkitys ostajalle. Virhettä voidaan pitää vähäisenä esimerkiksi silloin, kun se on helposti ja nopeasti korjattavissa. Myös erilaiset pintaviat voivat olla luonteeltaan vähäisiä.
Tämän osalta työryhmä olisi voinut tutustua esimerkiksi EU:n oikeuskäytäntöön hieman tarkemmin, minkä perusteella vähäisyys todella tarkoittaa vähäisyyttä, toisin kuin esimerkiksi Kuluttajariitalautakunta nykyisessä ratkaisukäytännössään katsoo. Muun muassa julkisasiamies on ratkaisuehdotuksessaan (C-145/20) todennut, ettei virhettä voida pitää vähäisenä, jos tavara ei ole sopimusehtojen mukainen. Esimerkiksitilanteessa, jossa kuluttaja tilaa punaisen auton ja hänelle toimitetaan sininen auto, virhettä ei voida pitää vähäisenä.
Lähtisin itse siitä, että vähäinen tarkoittaa jo ihan suomen kielessä asiaa, jolla on vähäinen merkitys ostajalle. Tällainen voi olla esimerkiksi pieni naarmu auton maalipinnassa, jos naarmu sijaitsee sellaisessa paikassa, ettei sitä tarvitse joka päivä katsella. Toisaalta voiko virhe koskaan olla vähäinen, jos se estää auton käyttämisen?
Seuraava osa tekstiä on puhtaasti spekulointia tulevaisuuden suhteen, koska laki ja direktiivi ovat uusia ja käytäntö tulee varmasti muotoutumaan vielä vuosia. Jos nyt kuitenkin lähdetään siitä, että uudessa laissa on kaksi vaihtoehtoa hoitaa esimerkiksi moottoririkkoiseen autoon liittyvää riitaa.
Kuten lain esitöistä käy ilmi, ensisijainen keino korjata autossa havaittu virhe on oikaista virhe kuluttajan vaatimalla tavalla. Nämä ovat siis auton korjaaminen kuntoon tai auton vaihtaminen vastaavaan virheettömään autoon. Vaihto-option oikeuskäytäntö saattaa muodostua sellaiseksi, että autoa verrataan esimerkiksi tavarana televisioon. Jos televisio rikkoutuu ja myyjällä ei juuri sillä hetkellä ole samankokoista ostetun merkkistä televisiota niin silloin myyjä todennäköisesti suostuu vaihtamaan rikkoutuneen television saman hintaluokan, vaikkakin eri merkin televisioon.
Otetaan esimerkiksi autokauppaan liittyvä riita, ottaen huomioon tuo edellä mainittu. Matti Möttönen ostaa 20 000 eurolla neljä vuotta vanhan VW Golf merkkisen auton, jolla on ajettu noin 80 000 kilometriä. Auton moottori rikkoutuu 10 kuukautta luovutuksen jälkeen, kun autolla on jo keretty ajamaan 10 000 kilometriä. Matti suostuu vaihtamaan auton myyjältä löytyvään Ford Focus merkkiseen neljä vuotta vanhaan autoon, jota myyjä myy 20 000 eurolla. Auto vastaa hyvinkin tarkasti kooltaan, ajoiltaan ja hinnaltaan sitä minkä Matti on aikanaan ostanut. Tällaisessa tilanteessa Matin ei tarvitse maksaa mitään noista 10 000 kilometristä, jotka hän on kerennyt Volkkarillaan ajamaan. Toisaalta, jos Matti vaatii kaupan purkamista ja hän vie asiansa Kuluttajariitaan ratkaistavaksi niin kauppa puretaan, mutta Matti joutuu maksamaan kaupan purkamisen yhteydessä jopa 3 000 euroa saamaansa ”hyötyä”. Näin ollen tuo vaihto voi olla monissa riidoissa varsin houkutteleva vaihtoehto, varsinkin jos myyjällä on rikkoutumishetkellä vastaavanlainen auto myynnissä.
Autokaupan ja auton korjauksiin liittyvissä virhetilanteissa asiakkaan käytettävissä on Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n erittäin laaja osaaminen kuluttajansuojalain 5 ja 8 luvuista. Tämän lisäksi asiakkaan käytettävissä on myös Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n kattava osaaminen autoihin liittyvästä tekniikasta, minkä avulla asiakkaan asia voidaan arvioida perusteellisesti usein jo ensimmäisen maksuttoman puhelun aikana. Näin asiakas voi olla varma, ettei hän maksa turhasta asiamiehen käytöstä, jos siihen ei ole tarvetta.
(Kuvassa: Floridan Bradentonissa on pieni mutta aktiivisessa käytössä oleva drag racing rata. Kävimme siellä ihastelemassa alle 10 sekunnin varttimailiaikoja ajavia autoja.)
Kuluttajakaupassa ostajan on maksettava hinta, joka on kohtuullinen ottaen huomioon tavaran laatu ja ominaisuudet, kaupantekohetken käypä hinta sekä muut olosuhteet, jos kauppahinnasta ei ole erikseen sovittu. Ostajan on maksettava kauppahinta myyjän sitä vaatiessa, mutta ei kuitenkaan aiemmin kuin tavara on sopimuksen mukaisesti hänen saatavillaan, jos kauppahinnan maksamisesta ei ole muuta sovittu ostajan ja myyjän välillä.
Kuluttajansuojalaki suojaa myyjää kuluttajan sopimusrikkomustilanteissa sekä virhetilanteissa. Kuluttajansuojalaki turvaa myyjälle oikeuden purkaa kaupan ostajan maksuviivästystilanteissa sekä tilanteissa, joissa ostaja ei ole myötävaikuttanut kauppaan. Virhetilanteissa kuluttajansuojalaki velvoittaa ostajaa tekemään reklamaation myyjälle tavaran virheestä kohtuullisessa ajassa sekä antamaan myyjälle oikeuden oikaista virhe ennen kaupan purkamista tai tavaran korjauttamista toisella elinkeinonharjoittajalla.
Autokaupan voi tehdä sitovasti sekä suullisesti että kirjallisesti. Autokaupan sitovuus ei edellytä erityisten muotovaatimusten täyttämistä eli autokaupan voi tehdä vapaamuotoisesti haluamallaan tavalla. Erityisen suositeltavaa on kuitenkin tehdä autokauppa kirjallisessa muodossa, jotta mahdollisissa riitatilanteissa voidaan osoittaa, mitä on sovittu.
Kuluttajansuojalain ensisijaisena tehtävänä on suojata kuluttajaa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä kaupankäynnissä. Kuluttajansuojalaki turvaa kuluttajaa varsinkin kaupan ongelmatilanteissa. Ostajalla on esimerkiksi oikeus vaatia sopimuksen täyttämistä tai kieltäytyä kauppahinnan maksamisesta, jos myyjä ei täytä sopimusta vaaditulla tavalla. Virhetilanteissa kuluttajalla on oikeus virheen oikaisuun, hinnanalennukseen tai kaupan purkuun sekä vahingonkorvauksiin.
Ostajalla on oikeus autokaupan peruuttamiseen, jos kyse on elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisestä etä- tai kotimyyntikaupasta. Etämyyntiä on esimerkiksi verkossa tapahtuva autokauppa, kotimyyntiä taas kaupan tekeminen jossain muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa. Peruuttamisaika on lähtökohtaisesti 14 päivää. Jos ostaja haluaa peruuttaa elinkeinonaharjoittajan toimitiloissa tehdyn autokaupan ilman erityisen painavaa syytä, on ostaja tällöin vahingonkorvausvelvollinen.
Ostaja voi purkaa kaupan, jos autossa ilmenee virhe. Ostajan on ensiksi reklamoitava myyjää havaitsemastaan virheestä ja reklamoinnin on tapahduttava viimeistään kahden kuukauden kuluessa virheen havaitsemisesta. Kaupan purkuun ei ryhdytä heti reklamoinnin jälkeen, vaan virhe pyritään ensiksi oikaisemaan lievemmillä keinoilla. Vasta jos virhettä ei näin saada oikaistuksi, voi ostaja vaatia kaupan purkua.
