Rahoitusyhtiöllä voi olla hyvin moninainen rooli, kun auto ostetaan rahoituksella, ja roolit määräytyvät järjestelyn todellisen rakenteen mukaan. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan tulkintaa, jonka mukaan rahoitusyhtiön voidaan katsoa olevan ostajan asemassa suhteessa autoliikkeeseen, kun rahoitussopimukseen on sisällytetty omistuksenpidätysehto ja rahoitusyhtiö maksaa kauppahinnan ja saa omistusoikeuden. Tätä voidaan perustella sillä, että ostaja on se, joka siirtää kauppahinnan myyjälle ja saa omistusoikeuden tavaraan. Myyjä on puolestaan se, joka saa kauppahinnan hyväkseen ja kykenee siirtämään tavaran omistusoikeuden toiselle.

Omistuksenpidätysehto ja omistajuuden määräytyminen

Jos rahoitusyhtiö maksaa kauppahinnan autoliikkeelle ja autoliike siirtää auton omistusoikeuden rahoitusyhtiölle, on selvää, että rahoitusyhtiö on tässä suhteessa ostaja. Tätä tukee sekin, että mm. kuluttajansuojalain mukaan nimenomaisesti ostajalla (eikä tavaran tulevalla haltijalla) on velvollisuus siirtää kauppahinta myyjälle. Kuluttajan roolina on puolestaan ostaa auto rahoitusyhtiöltä sovitussa määräajassa, jonka jälkeen auton omistajuus siirtyy kuluttajalle. Kuluttajan ja rahoitusyhtiön välinen kauppa toteutuu lopullisesti vasta siinä vaiheessa, kun kaupan edellytykset (eli mm. kauppahinnan maksaminen) ovat toteutuneet.

Omistuksenpidätysehdon tarkoitus

Koko omistuksenpidätysehdon tarkoituksena on nimenomaisesti se, ettei haltija pysty luovuttamaan tai määräämään tavarasta ennen kuin tämä on suorittanut koko kauppahinnan rahoitusyhtiölle. Se, että asiakirjoihin merkitään kuluttaja ostajaksi ei ole asianmukainen peruste poiketa perustuslaissa säädetystä omaisuudensuojasta, vaan oikeustoimea tulee tarkastella sen todellisen luonteen valossa.

Kaupan purku virhetilanteessa: kuka voi vaatia?

Kun pohditaan, kenen tulee vaatia kaupan purkua autoliikkeeltä virheen johdosta tilanteessa, jossa auto on ostettu rahoituksella, johon sisältyy omistuksenpidätysehto, tulee ensin tarkastella sitä, kenellä on oikeus määrätä autosta eli kuka sen omistaa. Kukaan muu, kuin omistaja ei voi vaatia tuomioistuimelta omistajuuden siirtoa toiselle. Tämä johtaisi aivan mielivaltaiseen lopputulokseen. Havainnollistetaan tätä esimerkillä: Henkilö A on ostanut auton 5 500 eurolla autoliike X:ltä. Henkilö B on merkitty auton haltijaksi. Jos henkilö B voisi vaatia tuomioistuimelta kaupan purkua autoliike X:ää vastaan ja saada siitä kauppahinnan itselleen, kärsisi henkilö A vahinkoa ja henkilö B saisi perusteetonta etua A:n kustannuksella.

Kohtuuttomuuskysymykset ja kuluttajan asema

Tilannetta voidaan perustella myös kohtuuttomuuden kannalta. Jos autossa ilmenee vähäistä suurempi virhe eikä autoliike suostu oikaisemaan virhettä ja rahoitusyhtiö heittäytyy passiiviseksi vaatien kuluttajalta kuitenkin edelleen sopimuksenmukaisten maksuerien suorittamista, on kuluttaja erittäin hankalassa asemassa. Tässä tulkinnassa kuluttaja ei voi vaatia kaupan purkua itsenäisesti, koska kuluttajalla ei ole oikeutta määrätä auton omistajuudesta, eikä kuluttajalla siten olisi täysimääräisesti kuluttajansuojalain 5 luvun mukaisia oikeuksia käytettävissään. Kuluttajan turvana on joka tapauksessa kuluttajansuojalain 7 luvun 39 §: kaupan rahoittaneelta luotonantajalta voi vaatia rahasuorituksia ja maksuista voi pidättyä myyjän sopimusrikkomuksen perusteella.

Lainsäädännön rajaukset kuluttajan oikeuksien osalta

Kuluttajansuojalaissa ei ole erikseen säädetty, että kuluttajalla olisi oikeus vaatia purkua auton ostajan puolesta, jos ostaja on tosiasiallisesti joku muu kuin kuluttaja. Voidaan vielä todeta, että sen, jonka hyödyksi riidan lopputulos lopulta tulee, tulisi vastata myös prosessiin liittyvästä riskistä.

Asiantuntija-apua oikeussuhteiden selvittämiseen

Lakimiehemme auttavat mielellään rahoitussuhteeseen perustuvien oikeussuhteiden selvittämisessä.

‍Kuluttajariitatilanteissa asiakkaan käytettävissä on Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n erittäin laaja osaaminen kuluttajansuojalain 5 ja 8 luvuista. Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n kattavan osaamisen avulla asiakkaan asia voidaan arvioida perusteellisesti usein jo ensimmäisen maksuttoman puhelun aikana. Näin asiakas voi olla varma, ettei hän maksa turhasta asiamiehen käytöstä, jos siihen ei ole tarvetta.

Lue myös:

‍

‍