.jpg)
Nykypäivänä autoja hankitaan pääsääntöisesti luotolla, johon sisältyy omistuksenpidätysehto. Toisin sanoen luottoyhtiö ostaa auton autoliikkeeltä ja luovuttaa sen kuluttajan hallintaan. Vasta kun kuluttaja on maksanut kauppahinnan korkoineen sekä käsittelymaksuineen luottoyhtiölle, siirtyy omistusoikeus autoon kuluttajalle.
Omaisuuden suoja on perustuslailla turvattu oikeus, jonka rajoittaminen vaatii painavat perusteet sekä siihen oikeuttavan lain säännöksen. Toisin sanoen kuluttaja ei saa määrätä luottoyhtiön omistamasta autosta tai luovuttaa sitä edelleen, mikä on todettu myös luottoyhtiöiden omissa vakioehdoissa.
Jos luotolla hankitussa autossa ilmenee virhe kaupanteon jälkeen, herää kysymys siitä, kenellä on oikeus ajaa kannetta tuomioistuimessa? Käytäntö on muodostunut sellaiseksi, että kuluttaja vastaa tavaran virheeseen perustuvien vaatimusten esittämisestä oikeudenkäynnissä riippumatta siitä, kuka tavaran todellisuudessa omistaa. Yksittäiset kuluttajat ovat siten vastanneet oikeudenkäyntikuluista, todistajien palkkioista ja virheen selvittämisestä aiheutuvista kustannuksista sen lisäksi, että kuluttajat ovat jatkuvasti suorittaneet luottoyhtiöille lyhennyseriä koron ja käsittelymaksun kera, vaikka auto on käyttökelvoton.
Olen yrittänyt viime aikoina selvittää eri luottoyhtiöiltä, mihin tämä kaikki perustuu - miksi kuluttajan tulisi vastata oikeudenkäyntikuluista auton omistajan puolesta? Mikä ylipäätään oikeuttaa kuluttajan ajamaan kannetta, joka koskee toiselle kuuluvaa omaisuutta? Tilanne ei näytä kovin valoisalta ja mm. OP Yrityspankki Oyj totesi seuraavaa:
”Odotamme, että kaupan osapuolet selvittävät asian keskenään. Katsomme, että asiassa on ensisijaisesti kyse myyjän ja ostajan välisestä asiasta.”
OP Yrityspankki Oyj siis tylysti ilmoitti, ettei aio puuttua asiaan millään muotoa, vaikka kyse on yhtiön omistamasta autosta. Kyseinen vastaus koskee samaa tapausta, josta on kirjoitettu aiemmassa artikkelissa.
Luottoyhtiöt edellyttävät ilman hyväksyttävää perustetta, että kuluttaja hoitaa riitelyn alusta loppuun asti omalla kustannuksellaan, vaikka auto on luottoyhtiön omaisuutta eikä kuluttaja pohjimmiltaan edes saisi määrätä autosta tai sen omistajuudesta. Tämä tuntuu järjettömältä etenkin, kun verrataan yksittäisen kuluttajan taloudellisia ja tiedollisia resursseja isojen luottoyhtiöiden resursseihin. Esimerkiksi OP-ryhmä teki vuonna 2024 liikevoittoa 2 486 miljoonaa euroa.
Olisi perusteltua, että luottoyhtiön omistaessa auton, tämä ottaisi hoitaakseen ja vastattavakseen oikeudenkäynnistä sekä siitä aiheutuvista kustannuksista. Asiaa voidaan perustella myös siitä näkökulmasta, että luottoyhtiö on joka tapauksessa se taho, jonka hyväksi purkutuomio tulisi, sillä tämä saa kaupan purkautuessa kauppahinnan joko suoraan autoliikkeeltä tai sitten kuluttajalta, jolle autoliike on ensin siirtänyt rahat. Joka tapauksessa luottoyhtiö saa omansa takaisin ja päätyy tilanteeseen, jossa kauppaa ei olisi koskaan tehty.
Lakimiehemme auttavat mielellään luottosopimusten ehtojen selvittämisessä. Artikkelia lukiessa tulee huomioida, että kyse on aiheesta, josta ei ole vielä vakiintunutta käytäntöä.
Kulutajariitatilanteissa asiakkaan käytettävissä on Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n erittäin laaja osaaminen kuluttajansuojalain 5 ja 8 luvuista. Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n kattavan osaamisen avulla asiakkaan asia voidaan arvioida perusteellisesti usein jo ensimmäisen maksuttoman puhelun aikana. Näin asiakas voi olla varma, ettei hän maksa turhasta asiamiehen käytöstä, jos siihen ei ole tarvetta.
Ei voi. Auton haltija ei voi omin päin myydä autoa.
Kyllä voi. Auton omistajalla on lähtökohtaisesti oikeus myydä auto, vaikka rekisteriin olisi merkitty toinen henkilö haltijaksi.
Kuluttajansuojalaissa säädetty luottoyhtiön ja myyjän yhteisvastuu ei poistu, vaikka auton omistusoikeus on luottoyhtiöllä.
Lähtökohtaisesti auton haltijalla ei ole oikeutta vaatia kaupan purkua tuomioistuimessa, jos auto on rahoitusyhtiön omistama.
Omistuksenpidätysehto tarkoittaa sitä, että auton omistusoikeus on luottoyhtiöllä ja se siirtyy kuluttajalle vasta, kun hän on maksanut luottoyhtiölle auton kauppahinnan muine kuluineen luottosopimuksen mukaisesti.
Omaisuuden suoja turvaa jokaisen oikeutta päättää itsenäisesti omistamistaan tavaroista. Lähtökohtana on, ettei kukaan saa puuttua siihen, voiko omistaja esimerkiksi myydä omaisuuttaan. Omaisuuden suojalla siis turvataan jokaisen omaisuutta ja oikeutta päättää sekä hallinnoida omaa omaisuuttaan.
