.jpg)
Korkein oikeus on antanut alkuvuodesta 2025 mielenkiintoisen ennakkopäätöksen (KKO 2025:25), jossa pääasia koski lentomatkustajan oikeutta vakiokorvaukseen lennon myöhästyessä. Mielenkiintoisen ratkaisusta teki kuitenkin korkeimman oikeuden linjaus koskien oikeudenkäyntikulujen määräytymistä kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisessä oikeudellisesti epäselvässä asiassa.
Kuluttaja oli vaatinut lentoyhtiöltä korvausta lennon viivästymisestä. Kuluttaja voitti asian käräjäoikeudessa, mutta hävisi sen hovioikeudessa ja myöhemmin korkeimmassa oikeudessa. Vaikka kuluttaja hävisi, ei hän silti joutunut korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja – vaikka lähtökohtaisesti hävinnyt osapuoli maksaa voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut. Miten korkein oikeus päätyi tällaiseen ratkaisuun?
Pääsääntönä on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan se, että asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Pääsäännön mukaan kuluttaja olisi siis ollut velvollinen maksamaan asian voittaneen lentoyhtiön kulut.
Oikeudenkäymiskaaressa on kuitenkin lueteltu myös poikkeuksia tähän pääsääntöön. Oikeudenkäyntikulujen määrää voidaan ensinnäkin alentaa, mikäli oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys huomioon ottaen kokonaisuutena arvioiden olisi kohtuutonta velvoittaa asianosainen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaamaan itse oikeudenkäyntikuluistaan, jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Korkein oikeus arvioi kyseisessä ratkaisussa ensinnäkin sitä, oliko asia oikeudellisesti niin epäselvä, että kyseinen lainkohta tulisi sovellettavaksi.
Kyseisessä ratkaisussa oli kyse lentomatkustajien oikeuksia koskevan asetuksen tulkinnasta. Asiaa oli käsitelty ennen tuomioistuinkäsittelyä myös kuluttajariitalautakunnassa, joka oli suosittanut korvauksen maksamista. Tämän jälkeen asiaa käsiteltiin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, jotka päätyivät asiassa vastakkaisiin lopputuloksiin. Korkein oikeus päätyi pyytämään ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta. Unionin tuomioistuimen antama vastaus ennakkoratkaisupyyntöön on eronnut kuluttaja-asiamiehen näkemyksestä. Korkein oikeus katsoi tämän perusteella, että asia on ollut oikeudenkäymiskaarin 21 luvun 8 a §:ssä tarkoitetulla tavalla oikeudellisesti epäselvä.
Seuraavaksi korkein oikeus joutui miettimään, tultaisiinko kuluvastuuta alentamaan vai tultaisiinko kulut kuittaamaan – eli vastaisivatko osapuolet täysin omista oikeudenkäyntikuluistaan. Korkein oikeus huomioi sekä asiaa koskevat lain esityöt että aiemman ratkaisukäytäntönsä ja viittasi siihen, että sovellettaessa OK 21 luvun 8 a §:ää on hävinneen asianosaisen vastapuolelle maksettavia kuluja ensisijaisesti alennettava ja vasta toissijaisesti kulut voidaan kuitata kokonaan. Asiassa tulee huomioida kulujen alentamisen puolesta ja sitä vastaan puhuvat seikat. Arvioinnissa huomioidaan esimerkiksi osapuolten asema ja kuluvastuun jakautumisen merkitys asianosaisille. Heikommassa asemassa olevalle osapuolelle, kuten työntekijälle tai kuluttajalle, on suurempi merkitys kuluvastuuta määritettäessä. Mikäli heikommassa asemassa olevaa tahoa ei suojattaisi oikeudenkäyntikuluriskiltä mitenkään, kynnys epäselvän ja oikeudellisesti tulkinnanvaraisen asian saattamiseksi tuomioistuimen arvioitavaksi nousisi kohtuuttoman korkeaksi.
Korkein oikeus ottikin nimenomaisesti kantaa siihen, että kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisissä asioissa on otettava huomioon, että asianosaisilla on tyypillisesti erilaiset taloudelliset edellytykset vastata oikeudenkäynnin kustannuksista ja kuluriskeistä. Myös intressit asian lopputuloksen suhteen poikkeavat toisistaan. Siinä missä kuluttajan osalta lopputulos koskee vain häntä itseään, voi elinkeinonharjoittajan osalta ratkaisulla olla merkitystä käytännössä kaikissa muissakin vastaavissa tapauksissa. Elinkeinonharjoittajalla on myös usein huomattavasti suurempi kukkaro käytettävänään. Näin kuluriski ei usein ole elinkeinonharjoittajalle läheskään niin raskas kuin kuluttajalle.
Korkein oikeus linjasi, että kuluttajan hävitessä oikeudellisesti epäselvän riidan elinkeinonharjoittajaa vastaan, on yleensä kohtuullista, että kumpikin maksaa omat oikeudenkäyntikulunsa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuluttajaa ei useimmiten velvoiteta maksamaan yrityksen kuluja – ellei ole erityisiä syitä toimia toisin.
On hieno asia, että korkein oikeus antoi ennakkopäätöksen kuluttaja-asioiden oikeudenkäyntikuluvastuuta koskien. Ratkaisu madaltaa mahdollisesti kuluttajan ja muiden heikommassa asemassa olevien kynnystä viedä oikeudellisesti epäselviä asioita tuomioistuimen ratkaistavaksi. Vaikka asia lopulta hävittäisiin, ei riskinä lähtökohtaisesti olisi enää molempien osapuolten oikeudenkäyntikulujen jääminen kuluttajan maksettavaksi.
Kulutajariitatilanteissa asiakkaan käytettävissä on Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n erittäin laaja osaaminen kuluttajansuojalain 5 ja 8 luvuista. Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n kattavan osaamisen avulla asiakkaan asia voidaan arvioida perusteellisesti usein jo ensimmäisen maksuttoman puhelun aikana. Näin asiakas voi olla varma, ettei hän maksa turhasta asiamiehen käytöstä, jos siihen ei ole tarvetta.
Korkein oikeus (KKO) antoi alkuvuodesta 2025 ennakkopäätöksen, jossa käsiteltiin lentomatkustajan oikeutta vakiokorvaukseen lennon myöhästyessä. Tapauksesta tuli merkittävä erityisesti oikeudenkäyntikulujen määräytymisen osalta kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisessä riita-asiassa.
Ratkaisun merkittävyys liittyy siihen, että korkein oikeus linjasi, miten oikeudenkäyntikulut jaetaan, kun kyse on kuluttajan ja yrityksen välisestä oikeudellisesti epäselvästä asiasta. Tämä luo ennakkotapauksen tulevia kuluttajariitoja varten.
Oikeudenkäymiskaaren mukaan hävinnyt osapuoli maksaa lähtökohtaisesti voittaneen osapuolen kohtuulliset ja tarpeelliset oikeudenkäyntikulut. Tätä pääsääntöä voidaan kuitenkin tietyissä tapauksissa soveltaa joustavammin.
Kuluttaja välttyi maksamasta, koska asia katsottiin oikeudellisesti epäselväksi ja kuluttajalla oli perusteltu syy viedä seoikeuteen. Lisäksi kuluttajan ja lentoyhtiön erilaiset taloudelliset edellytykset huomioitiin, jonka mukaan kuluriskin katsottiin olevan kohtuutonkuluttajalle.
Korkein oikeus totesi, että kuluttajilla on yleensä heikommat taloudelliset mahdollisuudet kantaa oikeudenkäyntikuluja. Yrityksillä taas on suuremmat resurssit ja intressi ratkaisun laajemmasta merkityksestä.Tästä syystä kuluriskiä ei tule kohdella samalla tavalla molemmille osapuolille.
Ennakkopäätös madaltaa kuluttajien kynnystä viedä oikeudellisesti epäselviä asioita tuomioistuimen ratkaistavaksi. Kuluttajan ei useimmiten tarvitse pelätä joutuvansa maksamaan myös vastapuolen oikeudenkäyntikuluja, jos hän häviää oikeudellisesti tulkinnanvaraisen asian.
