Mitä tarkoittaa työnantajan direktio-oikeus? Tässä artikkelissa käsitellään työnantajan direktio- eli työnjohto-oikeutta yleisellä tasolla.

Työnantajan direktio-oikeus on työnantajalle kuuluva yksipuolinen oikeus valvoa ja johtaa työtä. Työnantaja päättää miten, missä, milloin ja millä välinein työtä tehdään. Työntekijälle puolestaan on velvollisuus noudattaa työnantajan antamia ohjeita ja määräyksiä.

Työnantajan työnjohto-oikeutta rajoittavat kuitenkin kullakin alalla noudatettava työehtosopimus, työntekijän työsopimus sekä lainsäädäntö. Direktio-oikeuden käytössä on myös noudatettava tiet-tyjä periaatteita. Ensinnäkin työnantajan oikeus työn johtoon ja valvontaan koskee vain työaikaa. Työajan ulkopuolella työnantaja ei voi määrätä tai valvoa työntekijän toimintaa. Työnantaja ei myöskään voi antaa lain tai hyvän tavan vastaisia määräyksiä, eikä työntekijällä ole ikinä velvollisuutta noudattaa työnantajan määräystä, jota noudattamalla työntekijä syyllistyisi rikolliseen tekoon. Työntekijän yksityisuuden suojaa ei saa työnjohdollisilla toimilla loukata, ja direktio-oikeutta käytettäessä on huomioitava työntekijän fyysiset ja ammatilliset edellytykset annettavasta tehtävästä suoriutumiseen. Olennainen ehtomuutos ei kuulu automaattisesti työnjohto-oikeuteen. Muutosneuvotteluvelvollisuus arvioidaan erikseen yhteistoimintalain soveltamisalan ja muutoksen perusteella.

Työsopimus rajoittaa direktio-oikeutta eri tavoin riippuen siitä, miten tarkasti osapuolet ovat sopineet työnteon ehdoista työsopimuksessa. Kun osapuolet ovat sopineet esimerkiksi työajasta, työtehtävistä tai työntekopaikasta työsopimuksessa, ei työnantaja voi direktio-oikeudellaan yleensä yksipuolisesti poiketa sovituista ehdoista. Työsopimuksessa sovittujen työehtojen muuttaminen tapahtuu sopimalla.

Voiko työnantaja vaihtaa työntekijän työntekopaikan?

Jos työntekijän työsopimuksessa on sovittu työnteon tapahtuvan tietyllä työpisteellä, ei työnantaja lähtökohtaisesti voi määrätä työntekijää toiselle työpisteelle. Sen sijaan tilanne, jossa työsopimuksessa työntekijän työskentelyalueeksi on ilmoitettu esimerkiksi Etelä-Suomi, on työnantajalla oikeus määrittää, missä päin työskentelyaluetta työntekijä kulloinkin työskentelee. Mikäli työsopimuksessa on kuvattu tarkasti työntekijän työtehtävät, ei työnantaja voi tässäkään tilanteessa lähtökohtaisesti yksipuolisesti velvoittaa työntekijää tekemään muuta kuin työsopimuksessa sovittua työtä. On kuitenkin huomioitava, että joillain aloilla työehtosopimukset saattavat antaa työnantajalle oikeuden määrätä työntekijä tilapäisesti tekemään muutakin kuin työsopimuksessa sovittua työtä.

Mikäli työsopimuksessa ei ole rajattu työntekijän toimenkuvaa koskemaan tiettyjä tehtäviä, on työnantajalla työnjohto-oikeutensa nojalla oikeus määrätä työntekijä tekemään myös muunlaista työtä. Työntekijän kieltäytyminen tällaisesta työstä voi johtaa jopa työsopimuksen purkamiseen. Ratkaisussa KKO 1993:69 katsottiin, ettei työnantajana toiminut jalkapalloseura voinut direktio-oikeudella siirtää edustusjoukkueen valmentajaa juniorijalkapalloilijoiden valmentajaksi ja juniorivalmentajien ohjaajaksi ja kouluttajaksi. Työnantaja ei siis voi muuttaa olennaisia ja työsopimuksessa määriteltyjä ehtoja pelkästään direktio-oikeutensa nojalla.

Autamme työnjohto-oikeuden rajojen arvioinnissa, kun työtehtävien tai työntekopaikan muuttamisesta on erimielisyyttä.

Ensimmäinen yhteydenotto on aina maksuton. Sovimme mahdollisen jatkotyön laajuudesta ja hinnasta erikseen. Ota yhteyttä.

Lue myös:

‍