.jpg)
Mitä tarkoittaa työnantajan direktio-oikeus? Tässä artikkelissa käsitellään työnantajan direktio- eli työnjohto-oikeutta yleisellä tasolla.
Työnantajan direktio-oikeus on työnantajalle kuuluva yksipuolinen oikeus valvoa ja johtaa työtä. Työnantaja päättää miten, missä, milloin ja millä välinein työtä tehdään. Työntekijälle puolestaan on velvollisuus noudattaa työnantajan antamia ohjeita ja määräyksiä.
Työnantajan työnjohto-oikeutta rajoittavat kuitenkin kullakin alalla noudatettava työehtosopimus, työntekijän työsopimus sekä lainsäädäntö. Direktio-oikeuden käytössä on myös noudatettava tiet-tyjä periaatteita. Ensinnäkin työnantajan oikeus työn johtoon ja valvontaan koskee vain työaikaa. Työajan ulkopuolella työnantaja ei voi määrätä tai valvoa työntekijän toimintaa. Työnantaja ei myöskään voi antaa lain tai hyvän tavan vastaisia määräyksiä, eikä työntekijällä ole ikinä velvollisuutta noudattaa työnantajan määräystä, jota noudattamalla työntekijä syyllistyisi rikolliseen tekoon. Työntekijän yksityisuuden suojaa ei saa työnjohdollisilla toimilla loukata, ja direktio-oikeutta käytettäessä on huomioitava työntekijän fyysiset ja ammatilliset edellytykset annettavasta tehtävästä suoriutumiseen. Mikäli direktio-oikeudella aiotaan muuttaa työntekijän asemaa olennaisesti, on muutoksissa käytävä yhteistoimintamenettelyn mukaiset neuvottelut.
Työsopimus rajoittaa direktio-oikeutta eri tavoin riippuen siitä, miten tarkasti osapuolet ovat sopineet työnteon ehdoista työsopimuksessa. Kun osapuolet ovat sopineet esimerkiksi työajasta, työtehtävistä tai työntekopaikasta työsopimuksessa, ei työnantaja voi direktio-oikeudellaan yleensä yksipuolisesti poiketa sovituista ehdoista. Työsopimuksessa sovittujen työehtojen muuttaminen tapahtuu sopimalla.
Jos työntekijän työsopimuksessa on sovittu työnteon tapahtuvan tietyllä työpisteellä, ei työnantaja lähtökohtaisesti voi määrätä työntekijää toiselle työpisteelle. Sen sijaan tilanne, jossa työsopimuksessa työntekijän työskentelyalueeksi on ilmoitettu esimerkiksi Etelä-Suomi, on työnantajalla oikeus määrittää, missä päin työskentelyaluetta työntekijä kulloinkin työskentelee. Mikäli työsopimuksessa on kuvattu tarkasti työntekijän työtehtävät, ei työnantaja voi tässäkään tilanteessa lähtökohtaisesti yksipuolisesti velvoittaa työntekijää tekemään muuta kuin työsopimuksessa sovittua työtä. On kuitenkin huomioitava, että joillain aloilla työehtosopimukset saattavat antaa työnantajalle oikeuden määrätä työntekijä tilapäisesti tekemään muutakin kuin työsopimuksessa sovittua työtä.
Mikäli työsopimuksessa ei ole rajattu työntekijän toimenkuvaa koskemaan tiettyjä tehtäviä, on työnantajalla työnjohto-oikeutensa nojalla oikeus määrätä työntekijä tekemään myös muunlaista työtä. Työntekijän kieltäytyminen tällaisesta työstä voi johtaa jopa työsopimuksen purkamiseen (KKO 1990:52). Ratkaisussa KKO 1993:69 katsottiin, ettei työnantajana toiminut jalkapalloseura voinut direktio-oikeudella siirtää edustusjoukkueen valmentajaa juniorijalkapalloilijoiden valmentajaksi ja juniorivalmentajien ohjaajaksi ja kouluttajaksi. Työnantaja ei siis voi muuttaa olennaisia ja työsopimuksessa määriteltyjä ehtoja pelkästään direktio-oikeutensa nojalla.
Ota rohkeasti yhteyttä, jos tarvitset apua tilanteen selvittämisessä ja oikeuksiesi turvaamisessa. Lähes kaikki hoitamamme asiat saadaan selvitettyä ensimmäisen maksuttoman neuvonnan aikana. Muissa tilanteissa kerromme vaihtoehdot asian jatkoselvittämistä varten. Usein hyvät ohjeet auttavat eteenpäin, jolloin yleensä pitkä ja kallis oikeusprosessi voidaan välttää.
Direktio-oikeus tarkoittaa työnantajalle kuuluvaa yksipuolista oikeutta valvoa ja johtaa työtä. Työnantaja päättää, miten, missä, milloin ja millä välinein työtä tehdään, ja työntekijän on noudatettava näitä ohjeita ja määräyksiä. Työnantajan oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät työsopimuksen, työehtosopimuksen ja lain mukaan.
Direktio-oikeus kuuluu työnantajalle. Se antaa työnantajalle oikeuden johtaa ja valvoa työntekoa, mutta sitä rajoittavat työsopimus, työehtosopimus ja lainsäädäntö.
Työnantajalla voi olla oikeus määrätä pukeutumisesta, erityisesti jos se liittyy työtehtäviin, kuten tietyissä asiakaspalvelu- tai turvallisuus tehtävissä. Kuitenkin työnantajan määräysten on oltava kohtuullisia, eikä työnantaja voi määrätä pukeutumista työajan ulkopuolella tai asettaa vaatimuksia, jotka loukkaavat työntekijän yksityisyyttä.
Työnantaja voi mahdollisesti velvoittaa käyttämään omaa puhelinta, mutta se riippuu työsopimuksesta ja työehtosopimuksesta. Jos työsopimuksessa ei ole sovittu puhelimen käytöstä tai jos se ei ole tarpeen työn suorittamiseksi, työntekijä ei ole velvollinen käyttämään omaa puhelinta.
Työnantaja voi muuttaa työtehtäviä direktio-oikeutensanojalla, mutta muutokset eivät saa olla ristiriidassa työsopimuksessa sovittujen ehtojen kanssa. Jos työsopimuksessa on tarkasti määritelty työntekijän tehtävät, työnantaja ei voi yksipuolisesti määrätä muuta työtä. Joillain aloilla työehtosopimukset voivat kuitenkin sallia tilapäisiä muutoksia työtehtävissä.
Työntekijä voi kieltäytyä työtehtävistä, jos tehtävä on vastoin lakia tai hyvää tapaa, tai jos se on liian raskas tai ei sovi työntekijän fyysisiin ja ammatillisiin edellytyksiin. Jos työnantaja määrää tehtävää, joka ei kuulu työsopimukseen eikä ole kohtuullinen, työntekijä voi kieltäytyä. Kieltäytyminen voi kuitenkin johtaa myös työsopimuksen purkamiseen, jos työntekijä ei noudata työnantajan määräyksiä ilman pätevää syytä.
