Oikeuden päätökset laittomasta irtisanomisesta eivät muodosta yhtä korvaushinnastoa. Ensin ratkaistaan päättämisperuste. Sen jälkeen arvioidaan korvaus ja mahdollinen etuusvähennys. Kuusi KKO:n ratkaisua näyttää myös tilanteet, joissa korvausta ei tuomittu. Vaatimukset pitää erotella täsmällisesti. Ensimmäinen yhteydenotto on aina maksuton.
Miten laittoman irtisanomisen korvaus lasketaan?
Työsopimuslain 12 luvun 2 § määrää korvauksen yhtenä kokonaisuutena. Tavallinen vaihteluväli on kolmesta 24 kuukauden palkkaan. Kolmen kuukauden vähimmäistä ei kuitenkaan sovelleta kaikkiin säännöksessä erikseen lueteltuihin päättämistapoihin. Enimmäismäärä säilyy.
Arvioinnissa huomioidaan työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansionmenetys. Myös määräaikaisen sopimuksen jäljellä ollut aika, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja uuden työn mahdollisuus vaikuttavat. Lisäksi punnitaan työnantajan menettelyä ja työntekijän omaa vaikutusta päättämiseen.
Korvaus ei synny pelkästä menettelyvirheestä. Työnantaja voi rikkoa muuta sopimusvelvoitetta, vaikka itse irtisanomisperuste olisi olemassa. Siksi irtisanominen pitää jäsentää perusteen, kuulemisen, irtisanomisajan ja muiden velvoitteiden osiin.
Miten työttömyysetuus vähennetään korvauksesta?
Työsopimuslain 12 luvun 3 § estää saman ansionmenetyksen korvaamisen kahdesti. Tuomitusta määrästä vähennetään 75 prosenttia työntekijälle maksetusta ansiopäivärahasta. Yleistuesta vähennetään 80 prosenttia, jos henkilö täytti työssäoloehdon. Muussa tapauksessa yleistuki vähennetään kokonaan.
Tuomioistuin voi kohtuuden vuoksi pienentää vähennystä tai jättää sen tekemättä. Huomioon otetaan korvauksen määrä, työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset olot sekä koettu loukkaus. Työnantaja maksaa vähennetyn osuuden työttömyyskassalle tai Kelalle lain määräämällä tavalla.
Myös sovinnossa pitää erotella kokonaiskorvaus ja siihen sisältyvä ennen sopimusta menetettyjen palkkaetujen osuus. Työsopimuslain 12 luvun 3 § asettaa työnantajalle vastuun vähennetyn määrän maksamisesta oikealle etuuden maksajalle ja sopimusjäljennöksen toimittamisesta.
Sama sääntely ulottuu perusteettoman lomautuksen ansionmenetyskorvaukseen. Etuuspäätökset ja maksuerittelyt pitää siksi säilyttää. KKO 2001:76 osoittaa, miksi myöhempi etuuden takaisinperintä voi muuttaa korvauslaskelman perustaa.
Mitä ratkaisuissa KKO 2013:48 ja KKO 2017:26 tapahtui?
KKO 2013:48 koski organisaatiomuutosta ja alemman tehtävän tarjoamista. KKO katsoi työn vähentyneen tuotannollisella ja taloudellisella perusteella. Työnantajalla oli irtisanomisperuste, eikä päättämiskorvausta tuomittu. KKO vapautti työnantajan hovioikeuden määräämästä 238 601,36 euron korvauksesta.
KKO 2017:26 erotti irtisanomisen ja irtisanomisajan työtehtävän toisistaan. Tehtävä oli saanut poistua tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Työnantaja kuitenkin rikkoi sopimusta määrätessään työntekijän alempaan tehtävään irtisanomisajaksi.
Työntekijä ei saanut 12 luvun 2 §:n korvausta eikä erillistä kärsimyskorvausta. Ratkaisun 30 720 euron määrä esiintyi eri mieltä olleen jäsenen kannassa, ei enemmistön lopputuloksessa. Sitä ei pidä esittää tuomittuna korvauksena.
Mitä ratkaisuissa KKO 2018:64, KKO 2018:65 ja KKO 2016:80 tuomittiin?
KKO 2018:64 koski palveluntuottajan vaihtumista. Kyse oli liikkeen luovutuksesta. Uusi palveluntuottaja vastasi päättämisestä. KKO tuomitsi työntekijälle seitsemän kuukauden palkkaa vastaavat 7 436,09 euroa.
KKO 2018:65 koski hoivakodin palvelun siirtymistä. Myös siinä kyse oli liikkeen luovutuksesta ja luovutuksensaaja vastasi työntekijöiden päättämisestä. KKO jätti hovioikeuden korvausmäärät voimaan. Julkaistu KKO:n ratkaisu ei erittele päättämiskorvauksia numeroina, joten tämä kirjoitus ei ilmoita niitä.
KKO 2016:80 koski työntekopaikan muuttamista. Työnantaja ei ollut ilmoittanut ehdon muuttamisesta selvästi eikä noudattanut irtisanomisaikaa. KKO piti työsuhteen päättämistä perusteettomana. Työntekijä sai 13 989,72 euroa kolmen kuukauden korvauksena ja 30 777,38 euroa kuuden kuukauden irtisanomisajan palkkana.
Miksi KKO 2001:76 on edelleen hyödyllinen?
KKO 2001:76 koski perusteettoman lomautuksen vahinkoa. Korvauksesta oli ensin vähennetty työttömyysetuuksia 6 721,65 markkaa. Etuudet myöhemmin evättiin ja perittiin takaisin. KKO purki aiempaa ratkaisua tältä osin ja vahvisti vahingon määräksi 34 375 markkaa.
Ratkaisu annettiin vanhan lain aikana. Sen käytännöllinen viesti säilyy: etuusvähennyksen pitää perustua työntekijälle todella jäävään etuuteen. Nykyinen prosenttisääntö tulee suoraan työsopimuslain 12 luvun 3 §:stä.
Ratkaisujen euromääriä ei voi verrata ilman palkkatasoa ja korvauslajia. KKO 2018:64 ilmoittaa sekä seitsemän kuukauden mitan että 7 436,09 euroa. KKO 2016:80 puolestaan erottaa päättämiskorvauksen irtisanomisajan palkasta kahdeksi eri eräksi.
Luimme tätä kirjoitusta varten kuusi ratkaisua: KKO 2013:48, KKO 2017:26, KKO 2018:64, KKO 2018:65, KKO 2016:80 ja KKO 2001:76.
Miten ratkaisuja verrataan omaan tapaukseen?
Kirjaa ensin oma väitetty päättämisperuste yhdellä lauseella. Vertaa sen jälkeen vain ratkaisuja, joissa oikeudellinen kysymys on sama. Tuotannollinen irtisanominen, liikkeen luovutus ja työsopimuksen ehdon muuttaminen eivät ole keskenään vaihdettavia tilanteita. Ratkaisun suuri euromäärä ei tee siitä hyvää vertailukohtaa.
Erota ratkaisun enemmistön lopputulos asianosaisten vaatimuksista ja eriävästä mielipiteestä. Tarkista myös, palautettiinko asia alempaan oikeuteen vai tuomittiinko korvaus lopullisesti. KKO 2017:26 osoittaa, kuinka eriävän jäsenen euromäärä voi näyttää ensi silmäyksellä tuomitulta korvaukselta, vaikka enemmistö ei määrännyt sitä.
Tee oma laskelma kuukausipalkan perusteella, mutta perustele kuukausien määrä lain arviointitekijöillä. Lisää työttömyysetuudet erilliselle riville. Pidä päättämiskorvaus, irtisanomisajan palkka ja muu vahinko erillään. Näin vastapuoli ja tuomioistuin näkevät, mihin kukin summa perustuu ja mitä vähennyksiä siihen mahdollisesti sovelletaan.
Merkitse vertailutaulukkoon jokaisesta ratkaisusta päättämisperuste, ratkaistu oikeuskysymys ja lopputulos. Lisää summa vain, jos tuomioistuimen oma ratkaisu ilmoittaa sen. Asianosaisen vaatimus, alemman oikeuden määräys ja eriävä mielipide eivät ole KKO:n enemmistön tuomitsema korvaus.
Korvauskuukausien perustelu sidotaan 12 luvun 2 §:n tekijöihin. Kirjaa ansionmenetys, työsuhteen kesto, ikä, uuden työn mahdollisuus sekä kummankin osapuolen menettelyn vaikutus. Pelkkä viittaus toisen ratkaisun kuukausimäärään ei täytä tätä arviointia.
Mitä tämä tarkoittaa sinulle?
Älä aloita korvausmäärästä. Selvitä ensin, mikä päättämisperuste ilmoitettiin ja oliko se todellinen. Erota sitten päättämiskorvaus, irtisanomisajan palkka ja muut saatavat. Kerää etuuspäätökset, koska niiden vaikutus lasketaan erikseen.
Työnantajan kannattaa dokumentoida päätöksen peruste, tarjottu työ ja menettelyn vaiheet. Työntekijän kannattaa pyytää kirjalliset perusteet heti. Molempien pitää tunnistaa, mitä ratkaisua vaaditaan ja millä näytöllä.
Laki Lehtonen auttaa työsuhteen päättämisperusteen, korvausmäärän ja etuusvähennyksen arvioinnissa. Ota yhteyttä, kun asiakirjat ovat koossa tai määräaika huolettaa. Ensimmäinen yhteydenotto on aina maksuton.
