Väärin maksettu palkka pitää purkaa palkkakausittain. Alimaksu, liikamaksu ja virheellinen laskelma ovat eri kysymyksiä. Jokaisella erällä on eräpäivä ja mahdollinen viivästyskorko. Vanhentumisen katkaisu ei korvaa työsuhteen päätyttyä sovellettavaa kanneaikaa. Liikamaksua ei saa vähentää rajatta. Ensimmäinen yhteydenotto on aina maksuton.
Milloin palkka ja palkkalaskelma pitää antaa?
Työsopimuslain 2 luvun 13 § sijoittaa palkan eräpäivän palkanmaksukauden viimeiseen päivään, jollei muuta ole sovittu. Jos palkka määräytyy viikkoa lyhyemmältä ajalta, se maksetaan vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. Muussa tapauksessa maksu tapahtuu kerran kuukaudessa.
Työsuhteen päättyessä palkkakausi päättyy, jollei toisin sovita. Palkan pitää olla nostettavissa erääntymispäivänä. Työnantaja vastaa maksutavan kustannuksista.
Jos työsuhteen päättyessä maksettava selvä saatava viivästyy, työntekijällä voi olla viivästyskoron lisäksi oikeus odotuspäivien palkkaan. Enimmäisaika on kuusi kalenteripäivää. Laskuvirheessä työntekijän pitää huomauttaa kuukaudessa ja työnantajalla on kolme arkipäivää maksaa.
Lain 2 luvun 16 § velvoittaa antamaan laskelman. Siitä pitää käydä ilmi palkan suuruus ja määräytymisen perusteet. Korjauksesta tarvitaan uusi erittely, jotta työntekijä voi tarkistaa pääoman ja lisät.
Miten alimaksu korjataan takautuvasti?
Tee laskelma jokaisesta palkkakaudesta. Merkitse sovittu tai työehtosopimuksen mukainen palkka, maksettu määrä, erotus ja eräpäivä. Lisää työaika, lisät ja poissaolot vain varmennettujen tietojen perusteella.
Työntekijän palkkasaatava vanhentuu työsopimuslain 13 luvun 9 §:n mukaan viidessä vuodessa eräpäivästä. Vanhentuminen voidaan katkaista ennen määräajan päättymistä. Vaatimuksen pitää yksilöidä saatava riittävästi.
Työsuhteen päätyttyä saatava raukeaa tavallisesti, jos kannetta ei nosteta kahdessa vuodessa päättymisestä. Poikkeus koskee ilmeisen tulkinnanvaraiseen työehtosopimuksen määräykseen perustuvaa saatavaa. Silloin sovelletaan viiden vuoden sääntöä.
Viiden vuoden vanhentuminen lasketaan jokaisen erän omasta eräpäivästä. Työsuhteen päättymisen jälkeinen kahden vuoden kanneaika koskee koko päättyneen työsuhteen saatavaa. Siksi myöhemmin erääntyneen palkkaerän viiden vuoden aika ei yksin turvaa vaatimusta.
Miten viivästyskorko lasketaan?
Korkolain 4 § määrää viivästyskoroksi 3 §:n viitekoron lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä. Korkokanta voi muuttua puolivuosittain. Siksi usean vuoden saatavaa ei pidä laskea yhdellä nykyisellä prosentilla.
Kun eräpäivä on sitovasti ennalta määrätty, viivästyskorko alkaa eräpäivästä. Jokaiselle kuukausipalkalle syntyy oma korkojakso. Takautuvan korjauksen maksupäivä ei siirrä alkuperäistä eräpäivää myöhemmäksi.
Korkolain viitekorko vahvistetaan puolivuosittain, joten pitkä jakso voi sisältää useita korkokantoja. Jaa laskenta korkokausiin ja laske jokaiselle palkkaerälle omat päivät. Ilmoita käytetty viitekorko sekä seitsemän prosenttiyksikön lisä eritellysti.
Laskelmassa eritellään pääoma, korkojakso, käytetty korkoprosentti ja välisummaa. Näin vastapuoli pystyy tarkistamaan vaatimuksen. Palkkasaatavat kannattaa esittää kirjallisesti ennen määräajan lähestymistä.
Saako työnantaja kuitata liikamaksun palkasta?
Työsopimuslain 2 luvun 17 § rajoittaa työnantajan kuittausoikeutta. Palkasta ei saa kuitata sitä osaa, joka on ulosottokaaren mukaan jätettävä ulosmittaamatta. Työntekijän suojaosuutta ei voi ohittaa nimeämällä vähennystä palkankorjaukseksi.
Ensin pitää selvittää, oliko maksu todella virheellinen ja mikä väitetyn saatavan määrä on. Tässä kirjoituksessa ei käsitellä liikamaksun yleistä palautusperustetta. Sen sijaan jokainen palkasta tehtävä kuittaus arvioidaan työsopimuslain 2 luvun 17 §:n rajan mukaan.
Työnantajan erittelyssä pitää näkyä liikamaksun ajankohta, laskentatapa ja vaadittu määrä. Työntekijä voi verrata sitä alkuperäiseen palkkalaskelmaan ja tiliotteeseen. Riitainen erä on syytä erottaa sellaisesta osasta, jonka molemmat osapuolet hyväksyvät.
Työnantajan ei pidä tehdä yksipuolista suurta vähennystä epäselvästä saatavasta. Kirjallinen erittely ja maksusuunnitelma vähentävät vahinkoa. Työntekijä voi kiistää perusteen tai määrän eritellysti.
Miten palkkaerien tarkistus tehdään ilman uutta virhettä?
Aloita yhdestä palkkakaudesta ja varmista laskentatapa ennen koko aineiston käsittelyä. Merkitse taulukkoon sovittu palkka, tehdyt tunnit, lisät, poissaolot, maksettu summa ja erotus. Lisää jokaisen erän alkuperäinen eräpäivä. Kun mallirivi on hyväksytty, käytä samaa rakennetta muille kausille.
Pidä lähde jokaisen luvun vieressä. Työsopimus osoittaa sovitun ehdon, työehtosopimus mahdollisen vähimmäisehdon, työaikakirjanpito tehdyn ajan ja tiliote maksetun summan. Pelkkä oma yhteenveto ei korvaa näitä asiakirjoja. Jos tiedot eroavat, selitä ero ennen loppusumman laskemista.
Liikamaksussa työnantajan pitää ensin lähettää erittely ja oikeusperuste. Työntekijän kannattaa vastata, mitkä kohdat hän hyväksyy ja mitkä kiistää. Kuittausraja tarkistetaan jokaisella palkanmaksukerralla. Riidaton maksusuunnitelma voidaan tehdä erikseen, mutta sen ei pidä sisältää epäselvän saatavan tunnustamista vahingossa.
Vanhentumisesta tehdään oma määräaikataulukko. Viiden vuoden eräkohtainen aika ja työsuhteen jälkeinen kahden vuoden kanneaika eivät korvaa toisiaan. Merkitse katkaisutoimet sekä niiden vastaanottaminen. Jos kanneaika lähestyy, pelkkä uusi maksuvaatimus ei välttämättä turvaa saatavaa.
Palkkavirheistä yhtään ratkaisua emme tähän lukeneet: kirjoitus perustuu lakitekstiin.
Tarkista lopputulos kahdesta suunnasta. Laske ensin työsopimuksen ja työajan perusteella oikea bruttopalkka. Laske sitten tiliotteista tosiasiallisesti maksetut määrät. Näiden erotus muodostaa pääoman, jonka eräpäivät ja korot käsitellään palkkakausittain.
Tässä kirjoituksessa ei käsitellä korjauksen verotusta tai tulorekisteri-ilmoitusten menettelyä. Pyydä työnantajalta tieto siitä, mille maksukaudelle korjaus ilmoitetaan. Työntekijän kannattaa verrata korjattua laskelmaa tilille maksettuun nettoon. Bruttosaatavaa, ennakonpidätystä ja tilille tulevaa summaa ei saa sekoittaa samaan vaatimusriviin.
Merkitse mahdollinen kuittaus omalle rivilleen. Näytä alkuperäinen saatava, kuittauksen määrä ja työntekijälle maksettava loppusumma. Näin ulosmittaamatta jätettävän osuuden toteutuminen voidaan tarkistaa palkanmaksukerrasta erikseen.
Työsopimuslain 2 luvun 15 § siirtää eräpäivää edeltävään arkipäivään, jos palkka erääntyy säännöksessä lueteltuna pyhäpäivänä, aattona tai arkilauantaina. Tarkista kalenteri jokaisesta virheelliseksi väitetystä maksusta. Muuten korkolaskenta voi alkaa päivän liian myöhään.
Palkkalaskelman korjaus ei yksin osoita, että puuttuva raha on maksettu. Työsopimuslain 2 luvun 16 § koskee laskelmaa, josta näkyvät palkan määrä ja perusteet. Tiliote puolestaan osoittaa maksupäivän ja työntekijälle suoritetun summan.
Tässä kirjoituksessa ei käsitellä tulorekisterin korjausmenettelyä tai verotuksen yksityiskohtia. Työnantajan pitää kuitenkin erottaa korjatussa laskelmassa bruttopalkka, vähennykset ja maksettava netto. Työntekijä vertaa nettoa tiliotteeseen ja pääomavaatimusta bruttoerittelyyn.
Mitä tämä tarkoittaa sinulle?
Kerää työsopimus, työehtosopimus, työaikatiedot, palkkalaskelmat ja tiliotteet. Tee yksi rivi jokaiselle erälle. Kirjoita vaatimukseen pääoma, eräpäivä ja korkoperuste. Pyydä korjattu palkkalaskelma.
Työnantajan pitää erottaa laskentavirheen korjaus mahdollisesta takaisinperintäsaatavasta. Kuittausraja tarkistetaan ennen vähennystä. Työntekijän pitää reagoida ajoissa sekä viiden vuoden vanhentumiseen että kahden vuoden kanneaikaan.
Lopullinen sovinto kannattaa jakaa pääomaan, korkoon ja mahdolliseen takaisinperintään. Kirjaa myös, mitä palkkalaskelmia työnantaja korjaa. Yleinen lause siitä, että palkka-asia on sovittu, voi muuten peittää myöhemmin havaittavan laskentavirheen tai epäselvän vähennyksen.
Laki Lehtonen auttaa työsuhteen palkkasaatavan, viivästyskoron ja kuittausrajan arvioinnissa. Ota yhteyttä laskelman ja palkka-asiakirjojen kanssa. Ensimmäinen yhteydenotto on aina maksuton.
