.jpg)
Kuluttajariitalautakunta on antanut kolme uutta täysistuntolinjausta ((D/4240/33/2023, D/5506/33/2023 ja D/1223/33/2024), joissa se muutti pitkäaikaista käytäntöään siitä, miten kaupan purkutilanteessa arvioidaan kuluttajan tavarasta – erityisesti autosta – saamaa käyttöhyötyä. Kuluttajariitalautakunta päätökset linjanmuutoksella on suuri merkitys käytettyjen autojen kauppaa koskevissa kuluttajariita-asioissa, sillä käyttöhyöty vähennetään ostajalle palautettavasta kauppahinnasta.
Kuluttajariitalautakunta on itsekin havahtunut siihen, että nykyistä käyttöhyötyä koskevaa linjausta on tarpeen tarkistaa. Autojen hinnat, erityisesti sähköautojen myötä, ovat nousseet, ja vanha laskentatapa voi johtaa tilanteisiin, joissa kuluttajalta perittävä käyttöhyöty muodostuu kohtuuttoman suureksi. Tällöin kaupan purku ei ole enää realistinen vaihtoehto, vaikka siihen olisi lailliset perusteet. Käytetyn auton kaupanpurku riski korostuu erityisesti silloin, kun kyseessä on jo valmiiksi iäkäs tai runsaasti ajettu auto taikka kun myyjä kieltäytyy vapaaehtoisesti purkamasta kauppaa ja kuluttaja joutuu jatkamaan auton käyttöä virheestä huolimatta.
Kun kuluttajansuolalaki kauppa purku tapahtuu ostaja palauttaa myyjälle auton ja saa takaisin maksamansa kauppahinnan. Kuluttajansuojalain 5 luvun 28 e §:n mukaan ostajan on maksettava kohtuullinen korvaus tavarasta saamastaan hyödystä. Käytännössä tämä tarkoittaa myyjälle maksettavaa korvausta auton käyttämisestä eli käyttöhyödystä.
Käyttöhyöty on siis eräänlainen “vuokrahinta” siitä ajasta ja kilometreistä, jotka kuluttaja on ehtinyt autolla ajaa ennen kaupan purkua. Kysymys kuuluu: kuinka suuri tämä korvaus voi olla?
Käyttöhyödyn määrää tai laskemistapaa ei ole määritelty laissa. Mutta laki ei salli, että käyttöhyödystä maksettava korvaus olisi suurempi kuin tavaran todellinen arvon alenema käytön vuoksi. Toisin sanoen kuluttaja ei voi joutua maksamaan myyjälle enempää kuin mitä auton arvo on oikeasti laskenut kaupantekohetken ja kaupan purkua koskevan ilmoituksen välisenä aikana.
Tämä periaate löytyy kuluttajansuojalain 5 luvun 28 e §:stä, ja sen taustalla on hallituksen esityksen (HE 93/1986 vp) selkeä linjaus: käyttöhyötykorvaus ei saa muodostua kohtuuttomaksi, vaan sen ylärajana toimii tavaran arvon todellinen aleneminen.
Käytännössä tämä suojaa kuluttajaa: jos esimerkiksi auton arvo laskee käytön aikana vain 2 500 euroa, käyttöhyötykorvaus ei voi olla enempää, vaikka kilometrit ja laskentakaava muuten antaisivat suuremman summan.
Aiemmin lautakunta sovelsi kaavamaista linjaa, jossa käyttöhyöty määriteltiin auton hintatason ja ajettujen kilometrien perusteella. Kyseessä oli yksinkertainen kaava, jonka perusteella käyttöhyöty määritettiin ajoneuvon arvon ja ajettujen kilometrien perusteella seuraavasti:
- 0,10 €/km, jos auton kauppahinta on noin 10 000 €
- 0,20 €/km, jos auton kauppahinta on noin 20 000 €
- 0,30 €/km, jos auton kauppahinta on yli 30 000 €
Tämän käytännön perusteella ei huomioitu siis muuta kuin ostajan autosta maksama kauppahinta, josta saatu luku kerrottiin ostajan ajamilla kilometreillä. Muuta käyttöhyötyyn liittyvää arviointia tähän kaavaan ei liittynyt. Tässä kaavamaisessa laskentatavassa ei huomioida yksittäisen tapauksen olosuhteita, joiden perusteella kuluttajan autosta saama ”hyöty” voi tosiasiassa olla mitätön. Samoin kaavamainen käyttöhyödyn laskeminen johti kuluttajan kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin, joissa käyttöhyötykorvaus nousi liian korkeaksi. Näin kuluttajan kynnys vaatia kaupan purkua kalliimpien autojen kohdalla saattoi nousta, vaikka oikeus vaatia purkua olisikin ollut olemassa. Sama tilanne on voinut syntyä silloin, kun kuluttaja on ajanut autolla paljon kaupan purkuvaatimuksen jälkeen.
Uuden linjauksen mukaan käyttöhyöty lasketaan jakamalla auton (todellinen) arvo 100 000:lla, vähentämällä tästä 20 %, ja kertomalla kuluttajan ajamalla kilometrimäärällä. Esimerkkilaskelman muodossa käyttöhyöty laskettaisiin siis jatkossa näin:
Esimerkki:
Auton arvo kaupantekohetkellä: 30 000 €
Kuluttaja on ajanut autolla ennen kaupan purkua: 20 000 km
30 000 € ÷ 100 000 = 0,30
0,30 – (20 %) = 0,24 €/km
0,24 € × 20 000 km = 4 800 €
Kuluttajan saama käyttöhyöty on 4 800 €, ja tämä vähennetään hänelle palautettavasta kauppahinnasta.
Virhe voi olla laadultaan sellainen, ettei se estä auton käyttöä ja ostaja on saattanut ajaa autolla jopa useita kymmeniä tuhansia kilometrejä. Esimerkiksi lunastus- tai kolarihistoria voivat olla virheitä, jotka eivät vaikuta auton käyttöön. Tällaisessa tilanteessa riskinä kuluttajan kannalta on se, että laskennallinen käyttöhyöty saattaisi nousta kohtuuttoman korkeaksi.
Kuluttajariitalautakunta on ottanut tähän myös kantaa ja todennut, että tilanteissa, joissa ajoneuvon arvo on kolarihistorian tai muun virheen vuoksi merkittävästi alempi kuin sen kauppahinta, tulee laskentaperusteena käyttää sitä arvoa, joka autolla olisi ollut, mikäli virhe olisi ollut kaupantekohetkellä tiedossa.
Jos auton arvo olisi todellisuudessa ollut esimerkiksi vain 25 000 € (esim. kolarivaurion vuoksi), käyttöhyöty laskettaisiin tämän arvon perusteella ja olisi siten pienempi:
25 000 ÷ 100 000 × 0,8 × 20 000 km = 4 000 €.
Käyttöhyöty lasketaan suhteessa auton todelliseen arvoon, ei pelkästään kauppahintaan. Lautakunnan linjauksessa on havaittavissa positiivinen muutos, jonka perusteella käyttöhyötyä ei kaikissa tapauksissa lasketakaan pelkästään kauppahinnan perusteella. Mikäli auto on esimerkiksi ollut kolaroitu, ja sen todellinen arvo kaupantekohetkellä olisi ollut merkittävästi kauppahintaa matalampi, käyttöhyödyn määrä voidaan laskea tästä arvosta. Lautakunta voi myös alentaa korvausta, jos kuluttaja on joutunut käyttämään autoa pitkään myyjän kieltäydyttyä purusta tai jos virhe on vaikuttanut auton turvallisuuteen.
Aiempi lautakunnan laskentakaava saattoi ajaa kuluttajan tilanteeseen, jossa tämä ei katsonut järkeväksi vaatia kaupan purkamista laskennallisen käyttöhyödyn noustessa korkeaksi. Mikäli autolla olisi esimerkiksi ehditty ajaa todella paljon, olisi käyttöhyöty saattanut nousta niin korkeaksi, ettei kaupan purkamista kannattanut hakea, vaikka perusteet purulle olisivatkin olleet olemassa. Esimerkiksi 20 000 euron ajoneuvo, jolla ostaja on ajanut kaupanteon jälkeen 30 000 kilometriä. Aiemman laskentatavan mukaan käyttöhyöty olisi todennäköisimmin katsottu 0,20 €/km, jolloin käyttöhyödyn määrä olisi ollut 6 000 euroa. Tämä summa olisi vähennetty ostajalle palautettavasta kauppahinnasta arvioimatta asiaa sen kummemmin. Todellisuudessa ostajan saama ”hyöty” ajoneuvosta ei välttämättä ole vastannut lähellekään tätä 6 000 euroa. Ostaja on saattanut käyttää ajoneuvoa useita kertoja tutkittavana tai ollut ilman tavanomaisesti toimivaa autoa pahimmassa tapauksessa kuukausia tai vuosia esitettyään myyjälle kaupan purkua koskevan vaatimuksen.
Lautakunnan uuden ratkaisukäytännön mukaisesti käyttöhyöty perustuu edelleen laskentakaavaan, mutta todelliseen määrään vaikuttavat tapauksen olosuhteet, joiden perusteella käyttöhyötyä voidaan kohtuullistaa. Uuden laskentakaavan perusteella käyttöhyöty edellisen esimerkin tilanteessa laskettaisiin lähtökohtaisesti seuraavasti:
1. Auton arvo jaetaan 100 000:lla
20 000 €/100 000 = 0,2
2. Vähennetään 20 %
0,2 – (0,2 x 0,2) = 0,16 €/km
3. Kerrotaan ajetuilla kilometreillä
0,16 x 30 000 km = 4 800 euroa
Pelkästään uusi laskentatapa vaikuttaa käyttöhyödyn määrään kuluttajan kannalta positiivisesti. Huomioitava on kuitenkin se, että lautakunta on katsonut mahdolliseksi kohtuullistaa käyttöhyödyn määrää edelleen, mikäli tapauksen olosuhteet antavat siihen aihetta.
Käyttöhyötyä voidaan myös kohtuullistaa, jos virhe on esimerkiksi heikentänyt auton turvallisuutta, auto on jo kaupantekohetkellä ollut vanha ja runsaasti ajettu tai jos kuluttaja on joutunut pitämään auton käytössä pitkään, koska myyjä ei ole suostunut purkamaan kauppaa kohtuullisessa ajassa. Myös tilanne, jossa kuluttaja on ajanut poikkeuksellisen paljon ja kaavan mukainen laskelma johtaisi selvästi liian suureen korvaukseen, voi oikeuttaa alennukseen. Näin käyttöhyöty saattaa olla kuluttajan kannalta huomattavasti kohtuullisempi kuin aiemman käytännön perusteella.
Lautakunta säilytti siis laskentakaavan pääsääntönä, mutta avasi mahdollisuuden ottaa huomioon auton todellinen arvo sekä kohtuullisuus. Huomionarvoinen lisä on myös se, että lautakunta on katsonut myyjän viivyttelyn purkuvaatimuksen jälkeen olevan myös peruste käyttöhyödyn kohtuullistamiselle. Tavoitteena on, että käyttöhyöty ei saa johtaa lopputulokseen, joka estää kuluttajaa käytännössä vetoamasta purkuoikeuteensa.
Tämä linjanmuutos on erittäin tervetullut. Se palvelee myös kuluttajansuojalain tarkoitusta paljon paremmin kuin aiempi käytäntö. Kuluttajariitalautakunnan viimeaikaisesta käytännöstä on muutoinkin havaittavissa kuluttajan asemaa ja suojaa palveleva suunnanmuutos. Ratkaisut ovat lainmukaisia ja merkitsevät siten kuluttajan aseman parantumista.
Kuluttajan näkökulmasta muutos tekee kaupan purusta realistisemman vaihtoehdon, jos auto osoittautuu virheelliseksi. Se, että käyttöhyödyn laskennassa huomioidaan tapauskohtaiset olosuhteet ja käyttöhyötyä voidaan myös kohtuullistaa, on iso muutos aiempaan. Myyjille viesti on selvä: virheellisiä autoja ei kannata pimittää, sillä vastuu voi käydä kalliiksi.
Autokaupan ja auton korjauksiin liittyvissä virhetilanteissa asiakkaan käytettävissä on Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n erittäin laaja osaaminen kuluttajansuojalain 5 ja 8 luvuista. Tämän lisäksi asiakkaan käytettävissä on myös Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n kattava osaaminen autoihin liittyvästä tekniikasta, minkä avulla asiakkaan asia voidaan arvioida perusteellisesti usein jo ensimmäisen maksuttoman puhelun aikana. Näin asiakas voi olla varma, ettei hän maksa turhasta asiamiehen käytöstä, jos siihen ei ole tarvetta.
Käyttöhyöty tarkoittaa auton käyttöä kaupan purun ja palautuksen välisenä aikana. Kuluttajansuojalain mukaan ostajan on maksettava kohtuullinen korvaus tavarasta saamastaan hyödystä, eli käytännössä “vuokrahinta” ajokilometreistä ennen kuin auto palautetaan myyjälle.
Aiempi kaavamainen laskutapa saattoi johtaa kohtuuttoman suuriin käyttöhyötykorvauksiin, erityisesti kalliiden autojen kohdalla. Tämä teki kaupan purusta kuluttajalle käytännössä mahdotonta, vaikka siihen olisi ollut lailliset perusteet.
Vanhan mallin mukaan käyttöhyöty määräytyi auton kauppahinnan ja ajettujen kilometrien perusteella kaavamaisesti:
* 0,10 €/km noin 10 000 € autosta
* 0,20 €/km noin 20 000 € autosta
* 0,30 €/km yli 30 000 € autosta
Tässä ei huomioitu auton todellista arvoa eikä tapauskohtaisia olosuhteita.
Uudessa laskentakaavassa auton arvo jaetaan 100 000:lla, summasta vähennetään 20 %, ja tämä kerrotaan ajettujen kilometrien määrällä. Esimerkiksi 30 000 € auton kohdalla, jolla on ajettu 20 000 km, käyttöhyöty olisi 4 800 €.
Käyttöhyöty voidaan laskea todellisen arvon mukaan, jos autoon esimerkiksi kolaroitu ja sen arvo kaupantekohetkellä olisi ollut kauppahintaa alhaisempi. Lisäksi lautakunta voi kohtuullistaa korvausta, jos kuluttaja on joutunut pitämään autoa käytössään myyjän viivyttelyn takia tai jos virhe on vaikuttanut auton turvallisuuteen.
Kuluttajalle muutos tekee kaupan purusta realistisemman vaihtoehdon, koska käyttöhyöty ei voi noust kohtuuttoman korkeaksi. Myyjille se viestii, että virheellisten autojen myynti voi tulla kalliiksi, sillä vastuu ei enää rajoitu pelkkään kaavaan vaan huomioi myös tapauksen olosuhteet.
