Pienen tauon jälkeen, mikä on johtunut pitkälti töiden määrästä, palataan vaihteeksi autokaupan kiemuroihin artikkelilla, jossa käydään läpi yksityishenkilönä toimivan myyjän vastuuta autokaupassa, kun ostaja on autoliike. Kuluttajariitalautakunta julkaisi vuoden 2018 lopulla tiedotteen, jonka otsikko oli "Kuluttaja vastaa vaihtoajoneuvosta". Otsikon takaa ei kuitenkaan löydy mitään maailmaa mullistavaa, vaan ihan peruskaupankäyntiin liittyvää vastuuta.
Kun yksityinen henkilö antaa entisen autonsa vaihdossa uuteen autoon, myyjä vastaa autokaupassa autonsa kunnosta. Jokainen vaihtokauppaa tai ihan käteisellä kauppaa tehnyt henkilö tietää, että autokauppa vaatii henkilöä allekirjoittamaan kauppakirjan ehtoineen ennen rahojen tai uuden auton siirtymistä. Vaikka vaihto mielletään usein yhdeksi oikeustoimeksi, niin tosiasiassa siinä tapahtuu lähtökohtaisesti kaksi kauppaa. Ensimmäisessä yksityishenkilö myy aikaisemman autonsa autoliikkeelle ja toisessa autoliike myy omistamansa auton yksityiselle. Auton vaihto siis lähtökohtaisesti vaikuttaa vaan siihen autokaupasta ostettavan auton hintaan, eli osa siitä kuitataan yksityishenkilön omistamalla ja vaihdossa annetulla autolla.
Tämä on ehkä se isoin juju myyjän vastuussa autokaupassa. Eli kun autoa vaihdetaan niin siihen oikeustoimeen, jolla yksityishenkilö myy omistamansa auton autoliikkeelle sovelletaan kauppalakia sekä kauppasopimuksen ehtoja. Toisaalta sitten siihen toiseen kauppaa, eli siihen, jolla yksityishenkilö ostaa auton autoliikkeestä taas sovelletaan kuluttajansuojalakia.
Mitä eroa kauppalailla ja kuluttajansuojalailla sitten on? No ensinnäkin kauppalaki on aina tahdonvaltaista oikeutta, eli sen osalta voidaan sopia toisin kuin laissa on kirjoitettu. Eli sopimuksessa voidaan esimerkiksi kirjoittaa ankarampia tai lievempiä vaatimuksia kuin laista tulevat vaatimukset ovat. Kuluttajansuojalaki on taas pakottavaa lainsäädäntöä, eli vaikka sopimuksella olisi rajattu kuluttajan oikeuksia, niin kyseiset sopimusehdot eivät tule sovellettavaksi, jos ne heikentävät kuluttajan asemaa. Tämän lisäksi kauppalaissa ei ole kuluttajansuojalain mukaista käänteistä todistustaakkaa ns. kuuden kuukauden sääntöä, vaan aina sen, joka virheeseen vetoaa, tulee näyttää asia toteen. Edellä on esitetty ainoastaan muutamia eroja lakien välillä, mutta tosiasiassa eroja on varsin paljon. Esimerkiksi kauppalain mukaista vaatimusta ennakkotarkastuksesta ei kuluttajansuojalaissa ole.
Kuten aiemmin kirjoitin, ei suosituksessa ole mitään maata mullistavaa. Jos sopimuksella ei ole muuta sovittu niin myytävän tavaran tulisi olla niin sanotussa normaalissa kunnossa. Eli auto ei voi hintaansa nähden olla huonommassa kunnossa kuin autoliikkeen on syytä odottaa. Se tietysti, kuinka paljon autokauppaa ammatiksi tekevän tahon tulee autoista tietää, on oma seikkansa eikä siihen tässä sen syvemmin pystytä paneutumaan.
Suosituksessa oli kyseessä auto, jonka öljynkulutus ylitti valmistajan ohjearvon huomattavasti. Yksityishenkilöltä oli kysytty, että tietääkö hän auton öljynkulutuksen ylittävän valmistajan antaman ohjearvon, mihin henkilö oli vastannut, ettei hänellä ole tällaista tietoa.
Lautakunta on suosituksessaan todennut, ettei yksityishenkilö ollut syyllistynyt kauppalain 18 §:n mukaiseen tiedonantovirheeseen. Kuitenkin lautakunta katsoi, että auto oli ollut huonommassa kunnossa kuin autoliikkeellä oli syytä odottaa, ottaen huomioon autosta maksettu kauppahinta. Tältä osin suositus ei kyllä millään ilveellä täytä kauppalain vaatimuksia. Lautakunta on todennut, ettei autokauppa ollut esittänyt riittävää näyttöä siitä, että öljynkulutus olisi alkanut ennen kaupantekoa. Lautakunnalle on siis jäänyt epäilys siitä, onko auto ollut viallinen luovutushetkellä. Tällaisessa tilanteessa suosituksen olisi tullut olla päinvastainen, eli suosituksessa olisi pitänyt todeta, ettei autoliike ole kyennyt esittämään riittävää näyttöä siitä, että auto on ollut luovutushetkellä huonommassa kunnossa kuin oli syytä odottaa. Yksityishenkilönä toimineen myyjän vastuu autokaupassa pitäisi siis toteutua ainoastaan siinä tilanteessa, että autoliike tosiasiassa kykenee näyttämään, että auto oli luovutushetkellä viallinen. Mikäli lautakunta piti todennäköisempänä sitä, että auto on ollut viallinen jo luovutushetkellä, olisi sen tullut muotoilla suosituksena sen mukaiseksi. Nyt suositus ei vain yksinkertaisesti täytä millään muotoa lainkirjainta.
Autokaupan ja auton korjauksiin liittyvissä virhetilanteissa asiakkaan käytettävissä on Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n erittäin laaja osaaminen kuluttajansuojalain 5 ja 8 luvuista. Tämän lisäksi asiakkaan käytettävissä on myös Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n kattava osaaminen autoihin liittyvästä tekniikasta, minkä avulla asiakkaan asia voidaan arvioida perusteellisesti usein jo ensimmäisen maksuttoman puhelun aikana. Näin asiakas voi olla varma, ettei hän maksa turhasta asiamiehen käytöstä, jos siihen ei ole tarvetta.
(Kuvassa: Skyway Bridge on yksi Tampan ympäristöstä löytyvistä isoista silloista)
Yksinkertaistetusti autoliikkeellä on kuluttajansuojalain perusteella vuoden kuluessa auton luovutuksesta lähes aina velvollisuus korjata auto veloituksetta tai jos autoliike ei korjaukseen suostu niin autokauppa voidaan purkaa. Todistustaakka siitä, että auto on ollut myyntihetkellä virheetön, on myyjällä 12 kuukautta kauppojen teosta.
Takuu on myyjän tarjoama vapaavalintainen lisäturva tavaran virheiden varalle. Kuluttajansuojalain mukainen virhevastuu sitä vastoin perustuu lakiin ja velvoittaa aina myyjää. Myyjä ei siten voi vaikuttaa virhevastuun sisältöön ja kestoon, eikä hän voi kaventaa virhevastuun laajuutta omilla ehdoillaan. Takuun ehdot myyjä puolestaan saa itse määrittää.
Kuluttaja voi vaatia kaupan purkua autoliikkeen viivästystilanteissa tai tavaran virhetilanteissa. Lähtökohtaisesti ostajan on kuitenkin ensiksi annettava myyjälle mahdollisuus toimittaa viivästynyt tavara tai oikaista tavaran virhe ennen kuin saa purkaa kaupan. Jos kyse on olennaisesta sopimusrikkomuksesta, saa ostaja vaatia kaupan purkua välittömästi.
Takuu on myyjän tarjoama vapaavalintainen lisäturva tavaran virheiden varalle. Kuluttajansuojalain mukainen virhevastuu sitä vastoin perustuu lakiin ja velvoittaa aina myyjää. Myyjä ei siten voi vaikuttaa virhevastuun sisältöön ja kestoon, eikä hän voi kaventaa virhevastuun laajuutta omilla ehdoillaan. Takuun ehdot myyjä puolestaan saa itse määrittää.
Ensisijaisesti myyjän on korjattava rikkinäinen tuote tai vaihdettava se vastaavanlaiseen uuteen tuotteeseen. Ostajalla on oikeus valinta, kummalla tavalla haluaa virheen tulevan oikaistuksi. Jos virhettä ei saada oikaistuksi edellä mainituilla keinoilla, voi kyseeseen tulla hinnanalennus tai jopa kaupan purku.
Korjauksen kestosta voidaan sopia asiakkaan kanssa. Korjaamon on tällöin korjattava auto sovitussa ajassa tai muutoin korjauspalvelu on viivästynyt. Jos korjauksen kestosta ei ole sovittu, on korjaamon korjattava auto kohtuullisessa ajassa. Kohtuullisena aikana on pidetty kahta viikkoa tavanomaisten korjausten kohdalla. Arviointi on kuitenkin tehtävä aina tapauskohtaisesti ottaen huomioon esimerkiksi virheen laatu ja varaosien saatavuus.
