Kun työajaksi on sovittu 0–20 tuntia viikossa kyseessä on nollatuntisopimus. Työnantajalla ei ole velvollisuutta tarjota lainkaan työtä nollatuntityösopimuksella olevalla työntekijälle eikä työntekijän ei tarvitse ottaa työtä vastaan.
Sopimus on laillinen, jos työn tarve on todellisuudessa vaihteleva. Työsopimuksen minimimäärän tulisi vastata realistista työn tarvetta. Vuosittain on arvioitava toteutuneita työtunteja, jos nollasopimus solmitaan työnantajan aloitteesta.
Nollatyösopimus tuo työntekijälle jatkuvaa epävarmuutta siitä, riittävätkö ansiot elämiseen. Epäsäännölliset työtunnit ja vaihtelevat tulot voivat tehdä haastavaksi esimerkiksi lainan saamisen ja vuokra-asunnon hankkimisen.
Kyllä, jos työajaksi on sopimukseen merkitty 0–20 tuntia.
Lainsäädännössä puhutaan vaihtelevasta työajasta, jollaiseksi nollatuntisopimus myös katsotaan. Tällainen sopimus voi olla voimassa joko toistaiseksi tai määräajan.
Työttömyysturvan näkökulmasta nollasopimus on osa-aikainen työsopimus, jolloin työntekijällä on oikeus työttömyyspäivärahaan. Mikäli työntekijä saa työtuloja, hänelle maksetaan soviteltua päivärahaa. Jos taas työvuoroja ei ole kertynyt eikä ansiotuloja ole, työntekijä on oikeutettu täysimääräiseen päivärahaan.