.jpg)
Tässä artikkelissa tarkastellaan kuluttajansuojalaissa tarkoitetun välittäjän asemaa. Artikkelin taustalla on Turun hovioikeuden lainvoimainen tuomio (S 23/521, nro 390), jossa edustimme ostajaa menestyksekkäästi. Ratkaisu koski myös autokaupan virhettä sekä yksityisenä esiintyneen myyjän asemaa elinkeinonharjoittajana. Näistä aiheista on kirjoitettu erilliset artikkelit.
Artikkelissa tutustutaan tarkemmin siihen, millä perustein kaupassa mukana olleen ajoneuvojen maahantuontia päätoimialanaan harjoittavan yrityksen katsottiin olleen välittäjän asemassa, ja mikä vaikutus tällä asemalla oli vastuun muodostumiseen kaupan virhetilanteessa.
Osapuolilla oli tuomioistuimessa eriävä näkemys siitä, oliko autokauppa tehty yrityksen vai yrityksen toimitusjohtajana toimineen yksityishenkilön kanssa. Ostaja koki olleensa tekemisissä yrityksen kanssa, ja myyjä taas vetosi siihen, että autokauppa on tehty ostajan ja yrityksen toimitusjohtajan välillä. Kyse oli myyjän mielestä siis yksityisten välisestä kaupasta, johon tulisi soveltaa kauppalakia. Yritys vetosi siihen, että se oli ainoastaan julkaissut myynti-ilmoituksen autosta Nettiauto.com sivustolla, eikä se ollut toiminut kaupassa välittäjänä.
Kuluttajansuojalain mukaan elinkeinonharjoittajan asema välittäjänä määritellään mm. sen perusteella, onko toimija välittänyt kulutushyödykkeen tarjoajan lukuun. Jos välittäjä välittää kulutushyödykettä eli esimerkiksi ajoneuvoa hyödykkeen tarjoajan puolesta, hän voi lain mukaan olla vastuussa sopimuksen täyttämisestä. Tämä vastuu koskee myös tilanteita, joissa kuluttaja ei ole tietoinen siitä, että välittäjä toimii jonkun toisen elinkeinonharjoittajan nimissä.
Välittäjää koskevat samat kuluttajansuojalain virhevastuusäännöt kuin myyjää. Kuluttajalla on oikeus kohdistaa vaatimuksensa valintansa joko tavaran myyjään tai välittäjään – tai molempiin, kuten tässä tapauksessa tehtiin.
Todisteiden valossa alkoi käydä selväksi, ettei yrityksen rooli kaupassa ollutkaan niin pieni kuin se oli antanut ymmärtää. Yrityksen asemaa välittäjänä tukivat useat kirjalliset todisteet, kuten autosta julkaistu myynti-ilmoitus. Ilmoituksessa ajoneuvon myyjäksi oli merkitty nimenomaisesti yritys. Tämä myynti-ilmoitus antoi ostajalle käsityksen, että kyseessä oli yrityksen omistama ja tarjoama ajoneuvo. Lisäksi ostajan näkökulmasta yrityksen nimissä tehty ilmoitus loi odotuksia siitä, että yritys olisi ollut vastuussa ajoneuvon kunnosta ja myyntiehdoista.
Yritys tarjosi myös autolle rahoitus- ja takuujärjestelyjä. Ostaja vetosi tuomioistuimessa siihen, että tällaisten järjestelyiden tarjoaminen oli omiaan korostamaan sitä seikkaa, että ostaja koki asioivansa yrityksen, eikä yksityisen kanssa. Kyseisiä takuujärjestelyjä ei myöskään kirjallisen todistelun valossa pystynyt tarjoamaan kuin yritykset.
Ostaja kertoi tuomioistuimessa, että oli ollut koko kaupanteon aikana siinä käsityksessä, että autoliike oli ajoneuvon myyjänä. Kaikki yhteydenpito oli tapahtunut myynti-ilmoituksessa annettuihin yrityksen yhteystietoihin. Itse yhteydenpidosta vastasi yrityksen ainoa työntekijä ja samalla toimitusjohtajana toiminut henkilö. Kaupat tehtiin yrityksen tiloissa, jonne ostaja meni tutustumaan autoon. Kaupasta ei tehty erillistä kauppakirjaa, vaan yrityksen ainoana työntekijänä ja toimitusjohtajana toiminut henkilö antoi ostajalle tilinumeron kauppahinnan maksua varten. Jälkikäteen selvinneistä Traficomin tiedoista kävi ilmi, että ajoneuvo oli ollut yrityksen toimitusjohtajan nimissä.
Yritys vetosi siihen, ettei yritystä pitäisi pitää välittäjänä yllä olevaan hovioikeuden ratkaisuun perustuen. Kyseisessä ratkaisussa yrityksen ei katsottu toimineen välittäjänä, kun se oli julkaissut yksityisen puolesta myynti-ilmoituksen. Tuomioistuin totesi, ettei ratkaisua voitu verrata nyt käsillä olevaan tapaukseen, sillä mainitussa ratkaisussa mahdollista välittäjää ja tavaran myyjää edustivat eri tahot, kun nyt käsillä olevassa tilanteessa molempia edusti sama taho, eli toimitusjohtajana toiminut henkilö. Kun kauppaan liittyviä neuvotteluja on käyty, ei ostajalla ole käytännössä ollut mitään mahdollisuutta tietää, missä ominaisuudessa toimitusjohtaja minäkin ajankohtana on toiminut.
Käräjäoikeus totesi, että ostajan esittämät todisteet ja kertomus kaupan kulusta olivat yhdensuuntaisia kirjallisten todisteiden kanssa ja tukivat käsitystä, että yritys toimi ajoneuvon kaupassa välittäjänä. Tuomion perusteluiden mukaan ostajalle on selvinnyt ajoneuvon todellinen omistaja ja myyjä vasta myöhemmin, sillä kaupasta ei tehty kauppakirjaa. Ostajan mukaan totuus myyjästä selvisi silloin, kun ajoneuvossa ilmennyttä vikaa alettiin selvittämään.
Lopulta käräjäoikeus katsoi, että yritys oli toiminut kaupassa välittäjänä, ja oli vastuussa ajoneuvon kaupan mahdollisista virheistä. Tähän päädyttiin ottaen huomioon myynti-ilmoituksen, kauppapaikan sekä ostajan kaupantekohetkellä saamien tietojen kokonaisuus. Yrityksen rooli kaupanteossa oli ollut huomattavasti sen ilmoittamaa laajempi: yritys oli markkinoinut autoa omissa nimissään, tarjonnut rahoitus- ja takuupalveluja sekä käynyt kauppaan liittyvät neuvottelut. Kaupat myös tehtiin yrityksen tiloissa.
Vastapuoli vei asian hovioikeuteen. Hovioikeus päätyi käräjäoikeuden kanssa samaan lopputulokseen. Vastapuoli haki tämän jälkeen vielä valituslupaa korkeimmasta oikeudesta, mutta lupaa ei myönnetty.
Tapaus osoittaa, että välittäjän asema määräytyy toiminnan todellisen luonteen, ei pelkästään muodollisten sopimusten perusteella. Yritys ei voi välttyä virhevastuulta pelkästään vetoamalla välittäjäasemaansa. Ratkaisu korostaa, kuinka tärkeää on myyntitilanteen kokonaisuus ja se, millaisia tietoja kuluttajalle on annettu kuluttajansuojalain mukaisen vastuun määrittämisessä.
Autokaupan ja auton korjauksiin liittyvissä virhetilanteissa asiakkaan käytettävissä on Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n erittäin laaja osaaminen kuluttajansuojalain 5 ja 8 luvuista. Tämän lisäksi asiakkaan käytettävissä on myös Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n kattava osaaminen autoihin liittyvästä tekniikasta, minkä avulla asiakkaan asia voidaan arvioida perusteellisesti usein jo ensimmäisen maksuttoman puhelun aikana. Näin asiakas voi olla varma, ettei hän maksa turhasta asiamiehen käytöstä, jos siihen ei ole tarvetta.
Välittäjä on usein avustamassa myyjän ja ostajan välistä kaupantekoa. Mitä enemmän kaupoissa avustava taho huolehtii muun muassa myytävän tavaran markkinoinnista ja sopimusneuvotteluista kauppojen solmimiseksi, sitä vahvemmin se puoltaa tällaisen tahon toimivan välittäjänä. Mikäli taas tällaisen tahon rooli on autokaupassa vähäinen, esimerkiksi vain myynti-ilmoituksen tekeminen, ei avustavan tahon useinkaan katsota toimivan välittäjänä.
Kuluttaja voi vaatia kaupan purkua autoliikkeen viivästystilanteissa tai tavaran virhetilanteissa. Lähtökohtaisesti ostajan on kuitenkin ensiksi annettava myyjälle mahdollisuus toimittaa viivästynyt tavara tai oikaista tavaran virhe ennen kuin saa purkaa kaupan. Jos kyse on olennaisesta sopimusrikkomuksesta, saa ostaja vaatia kaupan purkua välittömästi.
Lähtökohtaisesti myyjä on vastuussa tavaran virheestä. Myyjä ei kuitenkaan vastaa virheestä, jos kuluttaja ei ole kohtuullisessa ajassa ilmoittanut havaitsemastaan virheestä tai jos myyjän virhevastuu tavarasta on jo kulunut umpeen. Myyjän tiukin virhevastuuaika on myyjällä 12 kuukautta kauppojen teosta, jolloin myyjällä on todistustaakka siitä, että myyty tavara on ollut myyntihetkellä virheetön. Myyjä ei myöskään vastaa virheistä, jotka aiheutuvat ostajan laiminlyötyä myyjän antamat tavaran käyttö- tai hoito-ohjeet.
Ensisijaisesti myyjän on korjattava rikkinäinen tuote tai vaihdettava se vastaavanlaiseen uuteen tuotteeseen. Ostajalla on oikeus valinta, kummalla tavalla haluaa virheen tulevan oikaistuksi. Jos virhettä ei saada oikaistuksi edellä mainituilla keinoilla, voi kyseeseen tulla hinnanalennus tai jopa kaupan purku.
Lähtökohtaisesti myyjä on vastuussa tavaran virheestä. Myyjä ei kuitenkaan vastaa virheestä, jos kuluttaja ei ole kohtuullisessa ajassa ilmoittanut havaitsemastaan virheestä tai jos myyjän virhevastuu tavarasta on jo kulunut umpeen. Myyjä ei myöskään vastaa virheistä, jotka aiheutuvat ostajan laiminlyötyä myyjän antamat tavaran käyttö- tai hoito-ohjeet.
Ostaessaan käytettyä autoa ulkomailta on tärkeää perehtyä auton ominaisuuksiin ja historiatietoihin. Huomiota kannattaa kiinnittää erityisesti auton huoltohistoriaan ja mittarilukemaan. Mittarilukemaväärennökset ovat huomattavasti yleisempiä tuontiautojen kohdalla kuin Suomessa käytössä olevien autojen kohdalla. Auton historiatiedot voi pyytää myyjältä, mutta suositeltavaa on myös tilata tiedot lähtömaan rekisteriviranomaiselta.
