.jpg)
Tässä artikkelissa käsitellään rajanvetoa yksityishenkilönä tapahtuvan myynnin ja elinkeinonharjoittamisen välillä. Artikkeli perustuu Turun hovioikeuden tuomioon (S 23/521, nro 390), jossa edustimme ostajaa menestyksekkäästi kaikissa oikeusasteissa.
Asia lähti liikkeelle vaatimuksista välittäjänä toiminutta yritystä kohtaan, mutta päätyi myös yksityishenkilön haastamiseen.
Asiassa nostettiin ostajanpuolelta kanne ensin vain kaupassa mukana ollutta yritystä vastaan, jonka ostaja katsoi toimineen kaupassa joko välittäjänä tai myyjänä. Oikeudenkäynnin edetessä yritys esitti väitteen, ettei se olisi oikea vastapuoli asiassa, vaan oikea vastapuoli eli auton myyjä olisi yrityksen toimitusjohtajana toiminut henkilö yksityishenkilön asemassa. Vastapuolen väitteen mukaan asia olisi siis tullut myös ratkaista kauppalain perusteella, kun kauppa oli tehty kahden yksityisen välillä.
Tämä väite sai aikaan sen, että ostajan puolelta alettiin tutkia tämän yksityishenkilönä väitetysti toimineen toimitusjohtajan toimintaa autojen parissa. Selvitystyö tuotti tulosta, ja saimme kerättyä kattavan todistusaineiston siitä, että kyseinen yksityishenkilö harrasti tosiasiassa hyvin aktiivista autokauppaa ja oli myynyt kymmenittäin autoja yksityishenkilönä esiintyen jo vuosien ajan. Nostimme asiassa toisenkanteen, jossa vaadimme myyjänä toiminutta toimitusjohtajaa yhteisvastuuseen asiassa. Välittäjän vastuu ei nimittäin rajoita kuluttajan oikeuksia suhteessa tavaran myyjään.
Asiassa sovellettavan lainkannalta oli merkitystä sillä, katsottaisiinko toimitusjohtajan toimineen yksityishenkilönä vai elinkeinonharjoittajana. Mikäli toimitusjohtaja olisi myynyt auton yksityishenkilönä ostajalle, soveltuisi asiaan kauppalaki. Ja mikäli kyse olisi elinkeinonharjoittamisesta, sovellettaisiin asiaan kuluttajansuojalakia.
Tuomioistuimessa ratkaistiin kysymys siitä, oliko toimitusjohtajaa itseään pidettävä elinkeinonharjoittajana kuluttajansuojalain edellyttämällä tavalla. Kuluttajansuojalain mukaan elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä taikka yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen ammattimaisesti pitää kaupan, myy tai muutoin tarjoaakulutushyödykkeitä vastiketta vastaan hankittaviksi. Henkilön tulee toimia tulon tai muun taloudellisen hyödyn hankkimistarkoituksessa.
Selvyyden vuoksi on tuotava esiin, että elinkeinon harjoittamisen kynnyksen on katsottu olevan matala. Esimerkiksi kuluttajariitalautakunnan käytännössä on elinkeinon harjoittamiseksi katsottu toiminta, jossa yksityinen omistaa lyhyen ajan sisään useita autoja. Lautakunta on katsonut, että neljästäviiteen ajoneuvon omistaminen lyhyen ajan sisään täyttää elinkeinonharjoittamisen tunnusmerkit.
Ostaja esitti tuomioistuimessa kirjallisena todisteena myynti-ilmoituksia, jotka osoittivat toimitusjohtajan myyneen kymmenittäin ajoneuvoa jo vuosien ajan. Toimitusjohtaja kiisti väitteenja ilmoitti olevansa autoharrastaja ja kaikkien autojen olleen hänen omia käyttöautojaan. Ostajan mukaan kirjalliset todisteet osoittivat vuosia jatkuneen ja laajan autojen myynnin osoittavan, että toimitusjohtajan toiminta oli katsottava elinkeinonharjoittamiseksi. Osan autoista toimitusjohtaja oli myynyt ilmoittaen myyjäksi itsensä, ja osan ilmoittaen myyjäksi edustamansa yrityksen. Tuomioistuin katsoi kirjallisten todisteiden valossa, että toimitusjohtajan toiminta on ammattimaista ja toistuvaa sekä vastikkeellista.T oimitusjohtajan katsottiin toimineen elinkeinonharjoittajana.
Tuomioistuin päätyi katsomaan,että myyjän tekemät järjestelyt johtivat tilanteeseen, jossa myyjän kanssa asioivan oli käytännössä erittäin vaikea tietää, missä ominaisuudessa myyjä kulloinkin toimi. Myyjä edusti samalla yritystään, mutta samalla toimi itseyksityishenkilönä tai elinkeinonharjoittajana. Tällainen menettely aiheutti kuluttajan kannalta sekaannusvaaran siitä, minkä tahon kanssa kuluttaja kulloinkin asioi. Tuomioistuin kiinnitti huomiota siihen, että kuluttajansuojalainsäädäntö on säädetty ennen kaikkea kuluttajan suojaamiseksi,jolloin lähtökohta on se, ettei tällainen kuluttajalle sekaannus vaaraa aiheuttava järjestely voi koitua kuluttajan vahingoksi.
Kaikki oikeusasteet päätyivät asiassa samaan lopputulokseen: Sekä yrityksen toimitusjohtaja, että välittäjänä toiminut yritys vastasivat autokaupan virheestä yhteisvastuullisesti kuluttajaa kohtaan. Toimitusjohtajan katsottiin toimineen elinkeinonharjoittajana, jolloin tapaukseen sovellettiin myös hänen osaltaan kuluttajansuojalakia.
Tapauksessa ratkaisevana tekijänä oli toimistomme käytettävissä oleva ainutlaatuinen tekninen selvitysmahdollisuus, johon muilla toimijoilla ei ole pääsyä. Pystyimme esimerkiksi selvittämään toimitusjohtajan ja yrityksen aiempaa toimintaa ajoneuvojen suhteen ja saimme koottua avainasemaan nousseen kirjallisen todistusaineiston, jolla pystyttiin todistamaan yksityishenkilönä esiintyneen henkilön toimivan elinkeinonharjoittajana.
Autokaupan ja auton korjauksiin liittyvissä virhetilanteissa asiakkaan käytettävissä on Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n erittäin laaja osaaminen kuluttajansuojalain 5 ja 8 luvuista. Tämän lisäksi asiakkaan käytettävissä on myös Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n kattava osaaminen autoihin liittyvästä tekniikasta, minkä avulla asiakkaan asia voidaan arvioida perusteellisesti usein jo ensimmäisen maksuttoman puhelun aikana. Näin asiakas voi olla varma, ettei hän maksa turhasta asiamiehen käytöstä, jos siihen ei ole tarvetta.
Yritystoiminta on ammattimaista, toistuvaa ja taloudellisen hyödyn tavoitteluun tähtäävää toimintaa, kun taas harrastustoiminta on satunnaista ja ilman ansiotarkoitusta tapahtuvaa.
Toiminta katsotaan yritystoiminnaksi, jos se on jatkuvaa, ammattimaista ja tavoittelee taloudellista hyötyä. Esimerkiksi useiden ajoneuvojen omistaminen ja myynti lyhyen ajan sisällä saattaa täyttää elinkeinonharjoittamisen tunnusmerkit.
Asiakas voi vaatia kaupan purkamista,jos myyjä viivästyy tavaran luovuttamisessa tai jos tavarassa on ilmennytvirhe. Kaupan purkamista ei kuitenkaan voi pääsääntöisesti vaatia heti, vaanongelma on pyrittävä ensiksi ratkaisemaan lievemmillä keinoilla. Vasta kun tulee ilmi, ettei ongelmaa saada ratkaistuksi lievemmin keinoin, saa ostaja purkaa kaupan.
Autokaupan voi peruuttaa ilmansyytä 14 vuorokauden aikana, jos kyse on etä- tai kotimyyntikaupasta. Ostajavoi peruuttaa kaupan myös, jos myyjä on tarjonnut peruuttamisoikeuden. Muissa tilanteissa autokauppa on mahdollista peruuttaa ennen auton luovuttamista, mutta tällöin ostaja voi joutua korvaamaan myyjälle peruuttamisesta aiheutuneet vahingot.
Autokauppa voidaan purkaa, jos autossa ilmenee virhe. Pääsääntöisesti virheen katsotaan olleen autossa ja siten myyjän vastuulla, jos virhe ilmenee vuoden kuluessa auton luovutushetkestä. Kauppa voidaan purkaa, jos ostaja on reklamoinut myyjää virheestä kohtuullisessa ajassa ja myyjä ei ole onnistunut tämän jälkeen virhettä korjaamaan.
Tavarassa on virhe, jos tavaran ominaisuuksille kuluttajansuojalaissa asetetut vaatimukset eivät täyty tai jos tavara ei ole myyjän kanssa tehdyn sopimuksen mukainen. Virhe ilmenee yleensä jonkinlaisena vikana, poikkeamana tai puutteena. Myyjä on vastuussa virheen oikaisemisesta kuluttajansuojalain virhevastuusäännösten nojalla.
