Aloitan tämän eri riidanratkaisuelimiä vertailevan sarjan omasta mielestä mielenkiintoisesta aiheesta, eli siitä mitä tapahtuu, jos esimerkiksi autokauppa päätetään purkaa. Varsin moni tämmöiseen tilanteeseen ajautunut asiakas kuulee ensimmäistä kertaa elämässään sanan ”käyttöhyöty”. Autokauppias on ilmoittanut pahimmillaan ostajalle, että hän on valmis purkamaan kaupan, jos ostaja maksaa auton käyttämisestä esimerkiksi 50 senttiä per kilometri. Välillä kuulee myös vielä törkeämpää, eli myyjä ilmoittaa, että on valmis ”purkamaan” kaupan sillä hinnalla, minkä myyjä olisi valmis maksamaan rikkoutuneesta autosta ja siihen vielä tuo käyttöhyöty päälle. Näihin tietysti pitää kaikkiin vastata vaan, että höpö höpö.
Käyttöhyödyn laskeminen on määritelty kauppalaissa. Tässä vaiheessa on hyvä huomata, että kuluttajansuojalaki on ikään kuin tarkempi ja tiukempi kauppalaki, eli välillä molempia lakeja on luettava rinnan, että selviää mihin on oikeutettu tai velvollisuus. Kauppalain 65 §:ssä määritellään, että ostajan on maksettava kohtuullinen korvaus, jos tavarasta on ollut hänelle hyötyä. Toisin kuin monesti pykälää on perusteltu varsin ymmärrettävästi lain esitöissä. Perusteluissa lähdetään siitä, että hyötykorvaus ei saa ylittää tavaran käytöstä aiheutunutta tavaran arvon alenemista. Lisäksi perusteluissa todetaan, ettei kohtuullista hyötykorvausta voida määrätä kaavamaisin perustein, vaan korvauksen suuruus on harkittava tapauskohtaisesti. Vuosien tai vuosikymmenien aikana Kuluttajariitalautakunta on ottanut käyttöhyödyn laskennassa käyttöön kilometripohjaisen kaavan, eli halvasta autosta käyttöhyötyä joutuu maksamaan 0,1 euroa per kilometri ja kalliimmasta jopa 0,3 euroa per kilometri.
Näin ollen laista tulee suoraan ohje, sille miten mahdollinen käyttöhyöty kaupan purkautuessa lasketaan. Tämä on ehkä helpoin avata esimerkin avulla. Auto rikkoutuu kolmen kuukauden kuluttua kaupasta, mihin mennessä ostaja on kerennyt ajamaan autolla noin 5 000 kilometriä. Auto on ostettu 10 000 eurolla ja se oli myyntihetkellä kahdeksan vuotta vanha ja 175 000 kilometriä ajettu. Mikä on siis ostajan saama käyttöhyöty, jos kauppa purkautuu? Jotta käyttöhyöty voidaan laskea, tulee laskea tavaran arvon aleneminen ostajan omistusaikana. Näin ollen edellä mainitussa esimerkissä tulisi verrata kahdeksan vuotta vanhaa ja 175 000 kilometriä ajettua autoa kahdeksan vuotta ja kolme kuukautta sekä 180 000 kilometriä ajettuun autoon. Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei auton arvo ole alentunut euroakaan tänä aikana ja näin ollen ostaja ei ole velvollinen maksamaan käyttöhyödystä. Toiseksi on todettava, että on myyjän velvollisuus osoittaa, että auton arvo on ostajan omistusaikana alentunut. Jos hän ei pysty tätä osoittamaan niin lähtökohtaisesti ostajan puolelta riittää asian riitauttaminen, eli toteaminen, ettei auton arvo ole alentunut euroakaan.
Seisontapäiväkorvaus saattaa olla sanana tutumpi, eli kyseistä korvausta maksetaan esimerkiksi, jos kolaroi auton ja autoa ei voi käyttää korjauksen aikana. Liikennevahinkolautakunta on laskenut eriarvoisille autoille erilaisen päivähinnan, joka katsotaan vahingoksi siitä, ettei omistamaa autoa voi käyttää. Kyseessä on siis laskennallinen korvaus, jonka voi aina myös korvata todellisilla kuluilla, mutta monesti purkutilanteissa kannattaa vaatia juuri seisontapäiväkorvausta, koska todellisten kulujen osoittaminen on varsin haastavaa. Kuluttajariitalautakunta on katsonut ratkaisukäytännössään, että seisontapäiväkorvaus on välillistä vahinkoa, joka myyjän tulee korvata ainoastaan, jos hän on toiminut huolimattomasti. Toisin kuin lautakunta, käräjäoikeus katsoo seisontapäiväkorvauksen suoraksi vahingoksi eikä sen tuomitseminen siis vaadi huolimattomuutta myyjän osalta.
Käytetään aikaisemmin mainittua esimerkkiä ja käydään läpi, mitä ostaja voisi saada, jos A) Kuluttajariitalautakunta tai B) käräjäoikeus purkaisi kaupan. Ei lähdetä tässä sen syvemmin nyt miettimään muita asiaan liittyviä vaiheita ja eroja. Kuluttajariitalautakunta suosittaisi kaupan purkamista niin se ottaisi viranpuolesta huomioon, että kauppahinnasta vähennetään ostajan (eli kuluttajan) saama käyttöhyöty. Myyjän (eli elinkeinonharjoittajan) ei tätä tarvitse edes erikseen vaatia lautakunnasta. Näin ollen lautakunta suosittaisi esimerkiksi, että kauppa puretaan ja myyjän tulee palauttaa ostajalle kauppahinta vähennettynä käyttöhyödyllä. Lautakunta laskisi tässä tapauksessa, että ostaja on saanut käyttöhyötyä 0,1 euroa per kilometri, eli 0,1 euroa * 5 000 km = 500 euroa. Näin ollen myyjän tulisi palauttaa ostajalle 9 500 euroa. Jos ostaja ymmärtäisi vaatia seisontapäiväkorvausta siltä ajalta, jonka auto on riidellessä seissyt, katsoisi lautakunta, että kyseessä on välillistä vahinkoa eikä asiassa ole näytetty myyjän toimineen huolimattomasti. Näin asiassa yleensä tapahtuu, koska varsinkin autoissa olevat viat ovat varsin usein niin kutsuttuja piilovirheitä, joista myyjäkään ei ole ollut tietoinen.
Käräjäoikeus päättäisi kantajan hakemuksesta purkaa kaupan ja mikäli kantaja on ymmärtänyt vaatia korvausta seisontapäivistä niin käräjäoikeus katsoisi kyseisen vahingon olevan suoraa korvattavaa vahinkoa, joka myyjän tulee korvata. Riita on ollut vireillä noin 1,5 vuotta, eli noin 500 päivää. Seisontapäiväkorvaus on tällä hetkellä 10 000 euron arvoisessa autossa 7,46 euroa per päivä, eli 7,46 * 500 = 3 730 euroa. Myyjä ymmärtää prosessin jossain vaiheessa vaatia ostajaa maksamaan saamastaan käyttöhyödystä ja esittää, että käyttöhyödyn laskennassa tulee käyttää Kuluttajariitalautakunnan käyttämää 0,1 euroa per kilometri kaavaa. Ostajan asiamies toteaa, ettei auton arvo ole laskenut ostajan omistusaikana, joten vaatimus käyttöhyödystä tulee hylätä ja näin myös käräjäoikeus tuomiossaan toteaa, koska myyjä ei ole esittänyt mitään näyttöä arvon alentumisesta. Käräjäoikeuden lopputulema on, että myyjän tulee maksaa ostajalle 13 730 euroa, kun kauppa puretaan. Esimerkeissä on 4 230 euron ero, joka on aivan käsittämätön suhteessa riidan arvoon, eli 10 000 euroon.
Autokaupan ja auton korjauksiin liittyvissä virhetilanteissa asiakkaan käytettävissä on Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n erittäin laaja osaaminen kuluttajansuojalain 5 ja 8 luvuista. Tämän lisäksi asiakkaan käytettävissä on myös Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n kattava osaaminen autoihin liittyvästä tekniikasta, minkä avulla asiakkaan asia voidaan arvioida perusteellisesti usein jo ensimmäisen maksuttoman puhelun aikana. Näin asiakas voi olla varma, ettei hän maksa turhasta asiamiehen käytöstä, jos siihen ei ole tarvetta.
(Kuvassa: Osakas Petteri Lehtonen kävi työmatkansa päätteeksi Anna Marian saarella Floridassa. Tropiikin illassa valo on jotenkin satumaisen pehmeä valokuvaukselle.)
Kuluttaja voi ottaa yhteyttä kuluttajaneuvontaan,jos on ajautunut riitatilanteeseen elinkeinonharjoittajan kanssa tai tarvitsee muuten neuvoja tai ohjeita kuluttajaoikeudelliseen kysymykseen.Kuluttajaneuvontaan voi ottaa yhteyttä joko sähköisesti Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuilta löytyvällä lomakkeella tai puhelimitse soittamalla numeroon +358 29 505 3050.
Kuluttajariitalautakunta on maksuton riidan osapuolille. Osapuolet vastaavat ainoastaan omista kuluistaan. Tällaisia kuluja voivat olla esimerkiksi asian selvittämisestä sekä asiamiehen käyttämisestä aiheutuvat kulut.
Kuluttajansuojalain tarkoituksena on turvata kuluttajan oikeuksien toteutuminen kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisessä suhteessa. Kuluttaja on lähtökohtaisesti heikommassa asemassa elinkeinonharjoittajaan nähden, minkä vuoksi kuluttajansuojalailla on tärkeä kuluttajaa suojaava rooli. Kuluttajansuojalailla pyritään estämään elinkeinonharjoittajien väärinkäytökset.
Reklamaation tehtävänä on informoida myyjää virheestä, jonka ostaja on havainnut myyjältä ostamassaan tavarassa taipalvelussa. Ostajan on tehtävä reklamaatio kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Myyjän on reklamaation saatuaan käsiteltävä se ja annettava ostajalle vastaus. Jos myyjä hyväksyy reklamaation, on myyjän oikaistava virhe. Jos myyjä vastustaa reklamaatiota,voi kuluttaja seuraavaksi kysyä neuvoa asian ratkaisemiseksi kuluttajaneuvonnasta.
Kuluttajana voit tehdä reklamaation myyjälle, jos ostamassasi tavarassa tai palvelussa on virhe. Myyjä on vastuussa virheestä lakisääteisen virhevastuun mukaisesti. Kuluttajana voit reklamoida esimerkiksi tavaran tai palvelun virheestä tai viivästymisestä, asumiseen, matkustamiseen tai puhelin- tai internetliittymään liittyvästä virheestä taikka perusteettomasta laskusta tai perinnästä.
Tavarassa on virhe, jos se ei vastaa kestävyydeltään sitä, mitä saman tyyppisiltä tavaroilta voidaan yleensä odottaa ja mitä ostaja voi kyseiseltä tavaralta kohtuudella odottaa. Tavaran kestävyyttä ja sen käyttöikää arvioitaessa huomioon otetaan tavaran luonne sekä tiedot, joita tavarasta on ennen kaupantekoa annettu. Tavaran käyttöikä arvioidaan tapauskohtaisesti ja se vaihtelee tavarasta riippuen.
