Perinnönjaossa yksi keskeisimmistä kysymyksistä on se, kuka on oikeutettu perintöön. Perintökaaressa on säännökset tämän kysymyksen ratkaisemiseksi. Tietyissä tilanteissa perintöön oikeutettu taikka oikeutetut on helppo nimetä, mutta vastaavasti välillä eteen voi tulla hyvinkin haastavia tilanteita tämän kysymyksen ratkaisemiseksi. Testamentit tuovat myös omalta osaltaan muutoksia perinnönjakoon perillispiiriä laajentaen taikka mahdollisesti kaventaen. Tällä artikkelilla pyritään hahmottamaan, miten perintöön oikeutettujen piiri tulisi määrittää.
Perintökaaressa on säännelty tietyt perusedellytykset, jotta henkilön voidaan ylipäänsä katsoa olevan oikeutettu saamaan perintö. Ensinnäkin periä voivat vain sellaiset henkilöt, jotka ovat elossa perittävän kuolinhetkellä. Perinnön saamiseksi edellytetään myös, että perittävän ja perinnönsaajan välillä on jokin perinnönsaamisen oikeuttava suhde. Näitä ovat sukulaisuus-, avioliitto- ja adoptiosuhteet. Oikeus perinnön saamiseksi voi syntyä myös testamenttauksen kautta. Mikäli taas perittävällä ei ole perillisiä tai muitakaan perintöön oikeutettuja, menee perintö valtiolle.
Perintökaaressa on määritelty kolme parenteelia eli perillisryhmää. Ensimmäiseen parenteeliin kuuluvat rintaperilliset eli perittävän lapset. Myös syntymätön lapsi on rintaperillinen, mikäli lapsi syntyy elävänä. Perintö jaetaan rintaperillisten välillä tasan eli jokainen lapsi saa perinnöstä yhtä suuren osan. Mikäli lapsi on kuollut, saavat hänen lapsensa hänen perintöosansa. Ensimmäisessä parenteelissa sijaantulo-oikeus on rajaton.
Mahdollista myös on, että rintaperilliset pyritään testamentilla jättämään perinnöttä. Rintaperillisiä ei ole kuitenkaan mahdollista jättää kokonaan perinnöttä, sillä rintaperillisillä sekä heidän lapsillaan on oikeus lakiosaan. Lakiosa on puolet siitä, mitä rintaperillisen kuuluisi lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan saada. Lisäksi lakiosan saamisen osalta on muistettava se, että jokaisen rintaperillisen on itse vaadittava lakiosaansa.
Toiseen parenteeliin kuuluvat perittävän vanhemmat. Vanhemmat saavat kumpikin puolet perinnöstä, mikäli perittävältä ei ole jäänyt rintaperillisiä. Jos taas toinen vanhemmista on kuollut, saavat perittävän veljet ja sisaret tai edelleen heidän lapsensa kuolleen puolison osuuden perinnöstä. Jollei veljiä tai sisaria taikka heidän lapsiaan ole, mutta jompikumpi perittävän vanhemmista elää, saa tämä koko perinnön. Tässäkin parenteelissa on siten rajaton sijaantulo-oikeus.
Jos ei ensimmäisen tai toisen parenteelin perillisiä ole, perii kolmanteen parenteeliin kuuluvat isovanhemmat koko perinnön. Mikäli taas joku isovanhemmista on kuollut, saa hänen lapsensa eli perittävän tädit ja sedät hänen osuutensa perinnöstä. Tässä parenteelissa ei ole rajoittamatonta sijaantulo-oikeutta, vaan perittävän tädit ja sedät ovat viimeisiä, jotka ovat oikeutettuja saamaan perinnön. Kuitenkin on hyvä muistaa toisen ja kolmannen parenteelin perillisten osalta se, että käytännössä harvemmin perintö jaetaan näihin parenteeleihin kuuluvien kesken.
Leskellä on vahva asema perinnönjaossa. Leskellä on ensinnäkin oikeus hallita kuolleen puolison jäämistöä jakamattomana. Leskellä on tämä oikeus huolimatta siitä, että perittävältä olisi jäänyt rintaperillisiä. Rintaperillisillä on kuitenkin oikeus vaatia jaon suorittamista, mutta näissäkin tilanteissa leskelle on jätettävä puolisoiden yhteisenä kotina käytetty asunto ja koti-irtaimisto. Mikäli taas perittävältä ei ole jäänyt yhtään rintaperillisiä, perii leski kaiken. Leski perii kaiken näissä tilanteissa siitäkin huolimatta, että avioparilla olisi ollut avioehto osaa tai koko omaisuutta koskien. Siten ensiksi kuolleen puolison perilliset eli toissijaiset perilliset ovat vasta lesken kuolinpesän osakkaita.
Perinnön saamiselle on olemassa myös tiettyjä esteitä. Perittävä voi ensinnäkin testamentilla tehdä toisen ja kolmannen parenteelin perilliset perinnöttömiksi. Rintaperillisillä on oikeus lakiosaansa, joten ensimmäisen parenteelin perillisiä ei ole mahdollista tehdä kokonaan perinnöttömiksi. Este perinnön saamiselle voi syntyä myös perillisen oman toiminnan seurauksesta. Perintöön ei siten ole oikeutettu se, joka on aiheuttanut perittävän kuoleman tahallisesti rikollisella teolla. Toinen peruste perillisaseman menettämiselle on se, että perillinen tahallaan salaa tai hävittää testamentin. Tällainen toiminta voi johtaa perinnön menettämiseen joko kokonaan tai osittain.
Perintöoikeuteen liittyvissä asioissa asiakkaan käytettävissä on Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n erittäin laaja osaaminen, minkä avulla asiakkaan asia voidaan arvioida perusteellisesti usein jo ensimmäisen maksuttoman puhelun aikana. Näin asiakas voi olla varma, ettei hän maksa turhasta asiamiehen käytöstä, jos siihen ei ole tarvetta.
Perintökaaressa on säännökset tämän kysymyksen ratkaisemiseksi. Tietyissä tilanteissa perintöön oikeutettu taikka oikeutetut on helppo nimetä, mutta vastaavasti välillä eteen voi tulla hyvinkin haastavia tilanteita tämän kysymyksen ratkaisemiseksi. Testamentit tuovat myös omalta osaltaan muutoksia perinnönjakoon perillispiiriä laajentaen taikka mahdollisesti kaventaen. Perintökaaressa on säännelty tietyt perusedellytykset, jotta henkilön voidaan ylipäänsä katsoa olevan oikeutettu saamaan perintö. Ensinnäkin periä voivat vain sellaiset henkilöt, jotka ovat elossa perittävän kuolinhetkellä. Perinnön saamiseksi edellytetään myös, että perittävän ja perinnönsaajan välillä on jokin perinnön saamisen oikeuttava suhde. Näitä ovat sukulaisuus-, avioliitto- ja adoptiosuhteet. Oikeus perinnön saamiseksi voi syntyä myös testamenttauksen kautta. Mikäli taas perittävällä ei ole perillisiä tai muitakaan perintöön oikeutettuja, menee perintö valtiolle.
Leski ei peri puolisoaan, jos heillä on lapsia eli rintaperillisiä. Vainajan lapset ovat aina perillisasemassa. Perittävä voi kuitenkin tehdä testamentin puolisonsa hyväksi, jolloin leski perii sen perusteella. Avio-oikeuden kautta leskellä on kuitenkin oikeus puolisoiden yhteenlaskettuun omaisuuteen vaikka perintöoikeutta ei olisikaan.
Mikäli vainajalla ei ole testamenttia jaetaan omaisuus perimysjärjestyksen mukaan, jolloin perillisillä täytyy olla vahvistettu sukulaisuussuhde perittävään. Jos vainajalla ei ole perillisiä hänen omaisuutensa menee perintönä valtiolle.
Perintöveron laskemisessa voi käyttää Verohallinnon siihen tarkoitukseen tekemää laskuria. Jos perittävä omaisuus on kuitenkin alle 20 000 euroa, ei veroa tarvitse maksaa.
Perinnönjakokirjan sisällölle ei ole laissa asetettu tarkkoja vaatimuksia. Perinnönjakokirjassa tulee kuitenkin aina olla perinnönjaon asianosaisten nimet ja tieto siitä, mihin heidän oikeutensa saada perintöä perustuu. Perinnönjakokirjasta tulee ilmetä, mitä on jaettu sekä jokaisen pesän osakkaan perintöosat ja niiden suuruudet. Lisäksi perinnönjakokirjaan tulee kirjata, mitä kukin pesän osakas saa konkreettisesti pesän omaisuudesta. Perinnönjakokirjaa koskeva muotovaatimus edellyttää jakokirjan allekirjoittamista. Vaadittavat allekirjoitukset riippuvat siitä, onko kyseessä pesänjakajan suorittama toimitusjako vai osakkaiden tekemä sopimusjako. Mikäli vainaja on testamentannut omaisuuttaan, perinnönjakokirjasta tulee käydä ilmi, onko testamentinsaajan aviopuolisolla avio-oikeutta testamentattuun omaisuuteen ja sen tuottoon.
Mikäli pesänjakaja on toimittanut perinnönjaon, hänen tulee allekirjoittaa perinnönjakokirja. Osakkaiden toimittamassa perinnönjaossa jokainen osakas allekirjoittaa perinnönjakokirjan. Osakkaiden lisäksi kahden esteettömän todistajan tulee allekirjoituksillaan todistaa jakokirja oikeaksi.
