Mediassa on elokuussa keskusteltu paljon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) antamasta tuomiosta, joka koskee irakilaista turvapaikanhakijaa. Henkilö oli hakenut turvapaikkaa Ruotsista (CASE OF J.K. AND OTHERS v. SWEDEN) eikä sitä ollut Ruotsista saanut. Turvapaikka ei siis ole itsestäänselvyys edes niin levottomasta maasta kuin Irakista tuleville henkilöille.Minusta tuon oikeustapauksen pääpointit liittyvät siihen, miten viranomaisen pitäisi arvioida henkilön profiloituminen riskiryhmään ja onko henkilöllä mahdollisuutta saada viranomaissuojelua Bagdadissa. Jos ei mahdollisuutta suojeluun ole niin voiko hän paeta maan sisäisesti muualle, jolloin hän voisi saada siellä suojelua.
Ensinnäkin tuomioistuin toteaa tuomiossaan, ettei Irakin turvallisuustilanne edes Bagdadissa ole sellainen, että irakilaisille tulisi myöntää turvapaikkaa pelkästään maan yleisen tilanteen perusteella:
”The Court accepts the Government’s position on the general security situation in Iraq and finds that it is substantiated. Furthermore, the most recent reports by the United Kingdom Home Office, dating from November 2015, support this finding. Although the security situation in Baghdad City has deteriorated, the intensity of violence has not reached a level which would constitute, as such, a real risk of treatment contrary to Article 3 of the Convention. Nor do any of the recent reports from independent international human rights protection associations referred to in paragraphs 32-34 above contain any information capable of leading to such a conclusion.”
Näin ollen Maahanmuuttoviraston pitäisi jokaisen turvapaikanhakijan osalta arvioida, onko henkilö kotimaassaan jonkun ryhmän uhan alla siten, ettei viranomaissuojelu voi taata hänen suojeluaan. Mikäli viranomaissuojelua ei voi taata tai se on tehotonta, niin silloin henkilö ei voi tehokkaasti paeta maan sisäisesti, vaan hänelle on myönnettävä turvapaikka.Koska yleinen turvallisuustilanne ei estä henkilöä palaamaan Irakiin, tulee tarkastella henkilön henkilökohtaista tilannetta, kuten tuomioistuin toteaa:
“As the general security situation in Iraq does not as such prevent the applicants’ removal, the Court must therefore assess whether their personal circumstances are such that they would face a real risk of treatment contrary to Article 3 if expelled to Iraq.”
Tuomioistuin jatkaa tuomiossaan henkilön mahdollisuudesta palata Irakiin:
“The Court considers that, in the light of the above information on matters including the complex and volatile general security situation, the Iraqi authorities’ capacity to protect their people must be regarded as diminished. Although the current level of protection may still be sufficient for the general public in Iraq, the situation is different for individuals, such as the applicants, who are members of a targeted group. The Court is therefore not convinced, in the particular circumstances of the applicants’ case, that the Iraqi State would be able to provide them with effective protection against threats by al-Qaeda or other private groups in the current situation. The cumulative effect of the applicants’ personal circumstances and the Iraqi authorities’ diminished ability to protect them must therefore be considered to create a real risk of ill-treatment in the event of their return to Iraq.”
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjalla on myös Helsingin hallinto-oikeus 13.7.2016 antamissaan tuomioissa. Molemmissa tuomioissa katsotaan, ettei henkilöillä ole sellaista vaaraa palata kotimaahansa, mitä turvapaikan myöntäminen edellyttää. Hallinto-oikeus katsoo, että Irakin valtio voi taata henkilöiden turvallisuuden, vaikkakin tämä tapahtuisi muualla kuin henkilön kotipaikassa. Tosin sanoen henkilöllä on mahdollisuus elää riittävän turvallisesti toisella paikkakunnalla kotimaassaan.Helsingin hallinto-oikeus toteaa (HAO 13.7.2016 16/0230/73):
”Näin ollen sukulais- tai tukiverkoston puutteesta huolimatta hallinto-oikeus katsoi, että valittajan voitiin hänen henkilökohtaisista olosuhteistaan kokonaisuudessaan saatu selvitys huomioon ottaen ulkomaalaislain 88 e §:n tarkoittamalla tavalla kohtuudella edellyttää asettuvan asumaan Etelä-Irakiin.”
Helsingin hallinto-oikeus toteaa (HAO 13.7.2016 16/0227/73):
”Hallinto-oikeus totesi näin ollen, että toissijaisen suojelun tarpeen arviointi edellyttää yksilöllistä harkintaa jokaisen Bagdadista kotoisin olevan turvapaikanhakijan kohdalla. Valittajan perheellä oli jo mielivaltaisesta väkivallasta henkilökohtaisia kokemuksia, minkä vuoksi perhe oli muuttanut ulkomaille vuonna 2005. Kyseisten oikeudenloukkausten ei voitu katsoa Bagdadin tilanteesta saatavilla oleva maatietous huomioon ottaen johtuneen ja alun perin tapahtuneen nimenomaan valittajan henkilöön liittyvistä syistä, minkä lisäksi tapahtumista oli jo kulunut huomattavan pitkä aika. Hallinto-oikeus ei siten pitänyt perustellusti todennäköisenä sitä, että valittajaan ainakaan enää kohdistuisi hänen väittämistään syistä henkilökohtaista uhkaa kotimaassaan.”
Näin ollen Maahanmuuttoviraston olisikin ensiarvoisen tärkeää kyetä tekemään jokaisen turvapaikkaa hakevan henkilön osalta kattava selvitys siitä, onko henkilöllä sellainen tausta, joka estää henkilöä palaamasta kotimaahansa turvallisesti.Artikkelin kirjoittaja Petteri Lehtonen on Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n perustaja. Hän on erikoistunut asumiseen ja kuluttajansuojaan liittyvään juridiikkaan sekä perintöoikeuteen. Tämän lisäksi hänellä on yli vuosikymmenen kokemus sopimus-, matkailu-, hankinta-, julkisuus- ja hallintolainsäädännöstä.(Kuvassa: Mökiltä otettu kuva aamun usvan vaihtuessa päiväksi)
