Lentomatkustajien oikeuksista annettu asetus ja sen tulkinta ovat teettäneet paljon työtä melkein siitä lähtien kun asetus 261/2004 astui voimaan vuonna 2005. Jo asetuksen alkuajoista on ollut varsin vahvasti havaittavissa, etteivät lentoyhtiöt ole halukkaita vakiokorvausta maksamaan eikä asetuksen täytäntöönpano jäsenmaissakaan ole ollut kovin helppoa. Koska tilanteet ovat usein lentoyhtiö vastaan yksityinen henkilö, on kaiken aikaan ollut havaittavissa, lentoyhtiöiden puolelta, pieni kiusan tekemisen meininki. Tällä tarkoitan sitä, että varsin usein oikeuksiinsa pääseminen vaatii, jonkin oikeusturvakeinon käyttämistä, on se sitten kuluttajariitalautakunta tai käräjäoikeus, jotta vakiokorvaus maksetaan.Keskityn tässä artikkelissa lennon myöhästymisestä maksettavaan vakiokorvaukseen, vaikka itse asetuksessa säädetään myös muista lentoliikenteen ongelmatilanteista. Näistä kirjoitan sitten seuraavissa artikkeleissa.
Koska kyseessä on asetus, ei sitä implementoida, vaan se on suoraan sovellettavaa oikeutta. Näin ollen keskityn tässä EU-tuomioistuimen ratkaisuihin, jotka ovat muokanneet viimeisen reilun viiden vuoden aikana tulkintaa vakiokorvauksen maksamisesta lennon myöhästyessä. Nämä tapaukset ovat C-549/07 – Wallentin-Hermann, C-432/07 – Sturgeon, C-294/10 - Eglītis ja Ratnieks ja C-394/14 – Siewert. Tapaukset voidaan oikeastaan jakaa siten, että ensimmäisessä tulkittiin poikkeuksellisia olosuhteita, toisessa taas sitä voiko myöhästymisiin soveltaa vakiokorvauksia, kolmannessa poikkeuksellisten olosuhteiden välttämistä ja neljännessä poikkeuksellisia olosuhteita laajemmin käsitettynä. Käsittelen tässä ainoastaan ensimmäistä ja viimeistä, koska toisessa tapauksessa, vaikka se erittäin tärkeä onkin, on kyse siitä voidaanko myöhästymisiin soveltaa vakiokorvausta. Kolmannessa taas käsitellään noita poikkeuksellisten olosuhteiden välttämistä, joka sinänsä on itsessään jo artikkelin arvoinen.
Tapauksessa haettiin siis tulkintaa poikkeuksellisiin olosuhteisiin. Tapauksessa linjattiin se, että korvauksen maksaminen lennon myöhästymisessä sekä peruuttamisessa, on pääsääntö ja ainoastaan poikkeustapauksessa lentoyhtiö voi vapautua korvauksen maksamisesta. Ratkaisussa myös linjattiin se tärkeä pääsääntö, että poikkeuksellinen olosuhde ei voi koskaan liittyä lentoliikenteen tavanomaisen toiminnan harjoittamiseen. Ainostaan sellaisessa tilanteessa, jossa tapahtuma ei liity lentoliikenteen harjoittajan tavanomaisen toiminnan harjoittamiseen, voi lentoyhtiö vedota poikkeukselliseen olosuhteeseen jos tapahtuma ei ole lentoyhtiön tosiasiallisesti hallittavissa.Ratkaisun kohdassa 26 todetaan:
”Ei kuitenkaan voida sulkea pois, että tekniset viat ovat tällaisia poikkeuksellisia olosuhteita, jos ne johtuvat tapahtumista, jotka eivät liity asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan tavanomaiseen toiminnan harjoittamiseen eivätkä ole tämän tosiasiallisesti hallittavissa. Näin on esimerkiksi tilanteessa, jossa asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan kaluston muodostavien lentokoneiden valmistaja tai toimivaltainen viranomainen ilmoittaa, että jo käytössä olevissa lentokoneissa on piilevä valmistusvirhe, joka vaikuttaa lentoturvallisuuteen. Samoin on sellaisten vahinkojen osalta, jotka johtuvat lentokoneisiin kohdistuneesta sabotaasista tai terroriteosta.”
Tämän lisäksi tapauksessa on käsitelty myös se tärkeä asia eli, milloin lentoyhtiö voi kieltäytyä korvauksesta, kun kyseessä on poikkeuksellinen olosuhde. Vaikka lentoyhtiön kohtaa tällaisen erittäin harvinaisen poikkeuksellisen olosuhteen, voi se kieltäytyä korvauksen maksamisesta jos lentoyhtiö voi osoittaa, ettei poikkeuksellista olosuhdetta olisi missään tapauksessa voitu välttää tilanteeseen soveltuvilla toimenpiteillä.Ratkaisun kohdassa 40 todetaan:
”Tästä seuraa, että koska kaikki poikkeukselliset olosuhteet eivät vapauta vastuusta, on sen, joka aikoo vedota niihin, osoitettava lisäksi, että niitä ei olisi missään tapauksessa voitu välttää tilanteeseen soveltuvilla toimenpiteillä, toisin sanoen sellaisilla, jotka poikkeuksellisten olosuhteiden ilmetessä ovat erityisesti asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan kannalta teknisesti ja taloudellisesti siedettävissä olevien edellytysten mukaisia.”
Näin ollen jo vuonna 2008 tehdyn päätöksen mukaan kaikki lentoliikenteen harjoittajan tavanomaisessa toiminnassa tapahtuneet tekniset virheet, eivät oikeuttaneet lentoyhtiötä kieltäytymään korvauksen maksamisesta. Lennon myöhästyminen teknisen vian seurauksena on seikka, jonka perusteella matkustaja on siis lähes aina oikeutettu vakiokorvaukseen.
Tässä vuonna 2014 annetussa tapauksessa poikkeuksellisia olosuhteita tulkittiin vielä selvemmin matkustajan hyväksi. Kyseessä oli tapaus, jossa porrasauto törmäsi lentokoneen siipeen, aiheuttaen niin suuren vahingon, ettei lentokonetta voinut enää käyttää. Tapaus siis kietoutuu tuohon vuonna 2008 annettuun ratkaisuun läheisesti. Tapauksessa tuli tulkittavaksi, onko porrasauton lentokoneeseen törmääminen sellainen poikkeuksellinen olosuhde, että se vapauttaisi lentoyhtiön korvausvastuusta.Ratkaisun kohdassa 19 todetaan:
”Teknisestä viasta, joka johtuu siitä, että lentoaseman porrasajoneuvo törmäsi lentokoneeseen, on todettava, että tällaisia porrasajoneuvoja tai kulkusiltoja on välttämättä käytettävä matkustajalentoliikenteessä, koska niiden avulla matkustajat voivat nousta koneeseen ja poistua sieltä, minkä johdosta lentoliikenteen harjoittavat kohtaavat säännöllisesti tällaisten porrasajoneuvojen käytöstä johtuvia tilanteita. Näin ollen lentokoneen ja tällaisen porrasajoneuvon yhteentörmäystä on pidettävä lentoliikenteen harjoittajan tavanomaiseen toiminnan harjoittamiseen liittyvänä tapahtumana. Ei myöskään ole viitteitä siitä, että lentokoneen, jolla oli tarkoitus toteuttaa riidanalainen lento, vahingot johtuivat lentoaseman tavanomaisiin palveluihin nähden ulkoisesta tapahtumasta, kuten sabotaasista tai terroriteosta.”
Voidaan siis todeta, että lentoyhtiö on velvollinen vuoden 2014 jälkeen korvaamaan lennon myöhästymisestä vakiokorvauksen lähestulkoon kaikissa tapauksissa. Edellä mainitusta tapauksesta korvausvastuu olisi puuttunut silloin jos lentoyhtiö olisi kyennyt näyttämään porrasauton törmäyksen tahalliseksi teoksi, jonka tarkoituksena oli vahingoittaa lentokonetta.
Lähtökohta on, että jos asetuksessa mainitut tuntirajat täyttyvät, matkustaja on oikeutettu korvaukseen lennon myöhästymisestä. Jos kyseessä on lakko, konetyyppiin liittyvä valmistusvirhe tai tahallinen vahingoittamistarkoituksessa tehty teko, mikä estää lennon ajoissa saapumisen, voi lentoyhtiö kieltäytyä maksamasta. Lennon myöhästyminen voi myös mahdollisesti aiheuttaa vahingonkorvausvelvollisuuden. Vakiokorvauksen lisäksi matkustajalla on siis jossain tapauksissa myös mahdollisuus hakea korvausta aiheutuneesta vahingosta. Usein tilanne on kuitenkin sellainen, että vakiokorvaus itsessään kattaa syntyneen vahingon eikä lisäkorvaukseen näin ollen ole oikeutta.Artikkelin kirjoittaja Petteri Lehtonen on Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n perustaja. Hän on erikoistunut asumiseen ja kuluttajansuojaan liittyvään juridiikkaan sekä perintöoikeuteen. Tämän lisäksi hänellä on yli vuosikymmenen kokemus sopimus-, matkailu-, hankinta-, julkisuus- ja hallintolainsäädännöstä.(Kuvassa: Malmin lentokentällä ainakin vielä majaa pitävä Dakota )
