Maaliskuun toinen kirjoitus koskee lentomatkustajan oikeuksia lennon myöhästyessä. Olen tästä aiheesta pitänyt lukemattomia luentoja sekä auttanut matkustajia saamaan heille kuuluvia korvauksia. Seuraavassa on tiivistelmä yhdestä pitämästäni luennosta höystettynä aiheeseen liittyvällä haastehakemuksella. Missä tilanteessa siis lennon myöhästyminen aiheuttaa korvausvelvollisuuden?
Lentomatkustajan oikeuksista annetussa asetuksessa (EY 261/2004) ei ole suoranaista oikeusohjetta, koskien lennon myöhästymistä ja korvausta, vaan korvauksen maksaminen lennon myöhästymistapauksissa, on johdettu 5 artiklan säännöksistä, jotka ensisijaisesti koskevat lennon peruuttamistilanteita. EU-tuomioistuin on yhdistetyissä asioissa C‑402/07 ja C‑432/07 annetun tuomion kohdassa 69 todennut, että asetuksen 5, 6 ja 7 artiklaa on tulkittava siten, että viivästyneiden lentojen matkustajat voidaan rinnastaa peruutettujen lentojen matkustajiin korvausta koskevan oikeuden soveltamisen kannalta ja että he voivat näin ollen vedota asetuksen 7 artiklan mukaiseen korvausta koskevaan oikeuteen.
Asetuksessa ei ole suoraan määritelty termiä ”poikkeukselliset olosuhteet”. Asetuksen johdanto-osan perustelukappaleissa yksi ja kaksi luodaan asetuksen perusperiaatteet, jotka tulee ottaa huomioon asetuksen tulkinnassa. Nämä perusperiaatteet ovat matkustajien suojelun korkea taso sekä se, että lentojen peruuttaminen ja pitkäaikainen viivästyminen aiheuttavat matkustajille vakavia vaikeuksia ja haittoja. Kappaleessa 14 on määritelty ne tilanteet, jolloin lentoliikenteen harjoittaja voi vapautua asetuksen velvoitteista. Tällaisia tilanteita ovat ne tilanteet, jotka ovat johtuneet poikkeuksellisista olosuhteista ja, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuulliset toimenpiteet olisi toteutettuNäin ollen on katsottava, että lentomatkustajan oikeuksista annettu asetus antaa matkustajille määrättyjä oikeuksia niissä tilanteissa, joissa lento ei toteudu sovitulla tavalla. Lentoliikenteen harjoittaja voi vapautua korvausvelvollisuudesta ainoastaan erittäin painavilla syillä.Lentomatkustajan oikeuksista annetun asetuksen soveltamiseen on käytössä, varsin kattavasti EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Asetusta ei implementoida jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiin, vaan ne ovat voimaan tultuaan jäsenvaltioita sitovaa oikeutta. Näin ollen asetusten tulkinnassa on annettava EU-tuomioistuimen tuomioille merkittävämpi tulkinta-arvo kuin kansalliselle oikeuskäytännölle, varsinkin siinä tapauksessa, että kansallinen oikeuskäytäntö nojaa vahvasti vaihtoehtoisiin riidanratkaisijoihin.EU-tuomioistuin on ottanut useammassa tuomiossa kantaa lentomatkustajan oikeuksista annetun asetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaiseen korvauksesta vapautumisperusteeseen. Koska tuomioita on useita ja niiden sisältö on hyvin saman sisältöinen, keskitytään seuraavassa vain muutamaan uudempaan tuomioon sekä uusimpaan julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen.
Asiassa C‑549/07 annetun tuomion kohdissa 21 ja 22 todetaan:
”Kuten asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 14 perustelukappaleesta ilmenee, yhteisön lainsäätäjä on tältä osin todennut, että tällaisia olosuhteita saattaa syntyä erityisesti poliittisesti epävakaissa oloissa, sääolosuhteiden ollessa kyseisen lennon suorittamiseen sopimattomat, turvallisuusriskien ja odottamattomien lentoturvallisuuteen vaikuttavien puutteiden ilmetessä ja lentoliikenteen harjoittajan toimintaan vaikuttavissa työtaistelutilanteissa.
Tästä asetuksen johdanto-osaan sisältyvästä toteamuksesta ilmenee, että yhteisön lainsäätäjä ei ole tarkoittanut, että nämä tapahtumat, joiden luettelo on lisäksi vain suuntaa antava, ovat itsessään poikkeuksellisia olosuhteita, vaan ainoastaan, että ne ovat omiaan aiheuttamaan tällaisia olosuhteita. Tästä seuraa, että kaikki tällaisiin tapahtumiin liittyvät olosuhteet eivät välttämättä ole tämän asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja korvausvastuusta vapauttamisen perusteita.”
Tuomioistuin toteaa lisäksi tuomion kohdissa 39-41 seuraavaa:
”On huomattava, että yhteisön lainsäätäjä ei ole tarkoittanut antaa kaikille poikkeuksellisille olosuhteille sitä ominaisuutta, että ne vapauttavat velvollisuudesta suorittaa matkustajille korvauksen lennon peruuttamisen johdosta, vaan ainoastaan niille poikkeuksellisille olosuhteille, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu.
Tästä seuraa, että koska kaikki poikkeukselliset olosuhteet eivät vapauta vastuusta, on sen, joka aikoo vedota niihin, osoitettava lisäksi, että niitä ei olisi missään tapauksessa voitu välttää tilanteeseen soveltuvilla toimenpiteillä, toisin sanoen sellaisilla, jotka poikkeuksellisten olosuhteiden ilmetessä ovat erityisesti asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan kannalta teknisesti ja taloudellisesti siedettävissä olevien edellytysten mukaisia.
Sen on osoitettava, että huolimatta siitä, että se olisi tehnyt kaikkensa käytettävissään olevien henkilökunnan ja kaluston sekä taloudellisten keinojen puitteissa, se ei aivan ilmeisesti olisi voinut – tekemättä kestämättömiä uhrauksia yrityksensä tuolloiseen kapasiteettiin nähden – välttää sitä, että poikkeukselliset olosuhteet, joihin se joutui, johtivat lennon peruuttamiseen."
Asiassa C‑257/14 annetun tuomion kohdissa 35 ja 41-42 todetaan:
”Tämän jälkeen on muistutettava oikeuskäytännössä täsmennetyn, että koska kyseinen 5 artiklan 3 kohta on poikkeus periaatteesta, jonka mukaan matkustajilla on oikeus korvaukseen, sitä on tulkittava suppeasti.
Sitten on syytä todeta yhtäältä, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen vika, joka aiheutui lentokoneen tiettyjen osien ennenaikaisesta toimimattomuudesta, on tietysti odottamaton tapaus. Vaikka näin on, tällainen vika on aina erottamattomasti sidoksissa koneen erittäin monitahoiseen toimintajärjestelmään, ja lentoliikenteen harjoittaja käyttää sitä usein vaikeissa ja jopa äärimmäisissä – etenkin ilmastollisissa – olosuhteissa, ja lisäksi on selvää, ettei yksikään lentokoneen osa säily muuttumattomana.
Näin ollen on katsottava, että lentoliikennettä harjoitettaessa kyseinen odottamaton tapaus liittyy lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen, koska on tavallista, että tämä kohtaa tämä tyyppisiä odottamattomia teknisiä vikoja."
Asiassa C-315/15 julkisasiamiehen antaman ratkaisuehdotuksen kohdissa 24-27 todetaan:
”Lisäksi jonkin tapahtuman ilmenemiseen liittyviä olosuhteita voidaan pitää 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”poikkeuksellisina” vain, jos ne liittyvät tapahtumaan, joka asetuksen N:o 261/2004 johdanto osan 14 perustelukappaleessa lueteltujen tapahtumien tapaan ei liity asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen eikä luonteensa tai alkuperänsä vuoksi ole tämän tosiasiallisesti hallittavissa.
Unionin tuomioistuimelle nyt käsiteltävässä asiassa jätetyistä huomautuksista ilmenee, että näiden kahden edellytyksen välillä on jotakin sekaannusta. Niissä nimittäin päätellään, että koska tapahtuma ei ole lentoliikenteen harjoittajan ennakoitavissa eikä tämän tosiasiallisesti hallittavissa, se on automaattisesti luokiteltava asetuksessa N:o 261/2004 tarkoitetuksi ”poikkeukselliseksi olosuhteeksi”.
Unionin tuomioistuimen edellä mainitussa oikeuskäytännössä luettelemat edellytykset ovat kumulatiivisia. Tapahtumaa pidetään siis poikkeuksellisena olosuhteena silloin, kun se ei yhtäältä liity asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen eikä toisaalta luonteensa tai alkuperänsä vuoksi ole tämän tosiasiallisesti hallittavissa.
Jos jompikumpi näistä edellytyksistä ei täyty, tapahtumaa ei siis voida pitää ”poikkeuksellisena olosuhteena”. Tämä pätee linnun ja lentokoneen yhteentörmäykseen. Vaikkei se luonteensa tai alkuperänsä vuoksi olekaan lentoliikenteen harjoittajan hallittavissa, sitä ei kuitenkaan voida pitää tapahtumana, joka ei liity lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen.”
Yksinkertaistetusti siis, lentoyhtiö voi välttyä korvauksen maksamisesta jos tapahtuma ei ole lentoliikenteen harjoittajan hallittavissa ja tapahtuma ei liity lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen. Eli molempien seikkojen on täytyttävä, jotta lentoyhtiö ei joutuisi korvausta maksamaan. Tämä on se seikka, joka melkein aina näissä tapauksissa halutaan unohtaa.
Lentomatkustajan oikeuksista annetun asetuksen 5 artiklan 3 kohdan perusteella näyttötaakka siitä, että lennon myöhästyminen on johtunut poikkeuksellisista olosuhteista, on siihen vetoavalla. Tämän lisäksi sen, joka aikoo vedota poikkeuksellisiin olosuhteisiin, on osoitettava, ettei poikkeuksellisia olosuhteita olisi missään tapauksessa voitu välttää tilanteeseen soveltuvilla toimenpiteillä.Asiassa C‑294/10 annetun tuomion kohdassa 25 todetaan:
”Tässä yhteydessä asiassa C-549/07, Wallentin-Hermann, 22.12.2008 annetun tuomion (Kok., s. I-11061) 40 kohdassa todettiin, että koska kaikki poikkeukselliset olosuhteet eivät vapauta vastuusta, on sen, joka aikoo vedota niihin, osoitettava lisäksi, ettei niitä olisi missään tapauksessa voitu välttää tilanteeseen soveltuvilla toimenpiteillä, toisin sanoen sellaisilla, jotka poikkeuksellisten olosuhteiden ilmetessä ovat erityisesti asianomaisen lentoliikenteen harjoittajan kannalta teknisesti ja taloudellisesti siedettävissä olevien edellytysten mukaisia. Sen on nimittäin osoitettava, kuten saman tuomion 41 kohdassa täsmennettiin, että huolimatta siitä, että se olisi tehnyt kaikkensa käytettävissään olevien henkilökunnan ja kaluston sekä taloudellisten keinojen puitteissa, se ei aivan ilmeisesti olisi voinut – tekemättä kestämättömiä uhrauksia yrityksensä tuolloiseen kapasiteettiin nähden – välttää sitä, että poikkeukselliset olosuhteet, joihin se joutui, johtivat lennon peruuttamiseen.”
Edellä mainittu siis tarkoittaa sitä, että vaikka lento olisi myöhästynyt poikkeuksellisten olosuhteiden takia, ei lentoyhtiö voi olla maksamatta vakiokorvausta jos lentoyhtiö ei pysty osoittamaan, ettei myöhästymistä olisi voitu välttää tekemättä kestämättömiä uhrauksia yrityksen kapasiteettiin nähden. Minusta tämä yksiselitteisesti siis tarkoittaa sitä, että kustannus lennon järjestämiseksi olisi sellainen, että lentoyhtiö voisi ajautua lähes konkurssin partaalle jos se sen tekisi. Kuinka usein tällaisia sitten tulee oikeasti vastaan?Artikkelin kirjoittaja Petteri Lehtonen on Lakiasiaintoimisto Lehtonen Oy:n perustaja. Hän on erikoistunut asumiseen ja kuluttajansuojaan liittyvään juridiikkaan sekä perintöoikeuteen. Tämän lisäksi hänellä on yli vuosikymmenen kokemus sopimus-, matkailu-, hankinta-, julkisuus- ja hallintolainsäädännöstä.(Kuvassa: Havaijin Pearl Harborissa on aivan erinomainen ilmailumuseo)
