Vuokralainen voi irtisanoa toistaiseksi voimassaolevan vuokrasopimuksen. Vuokralaisen tulee ilmoittaa vuokrasopimuksen irtisanomisesta vuokranantajalle kirjallisesti irtisanomisilmoituksella, joka on toimitettava vuokranantajalle todistettavasti. Irtisanomisilmoituksen sisällölle ei ole asetettu muotovaatimuksia.
Vuokranantaja voi irtisanoa vuokrasopimuksen antamalla vuokralaiselle kirjallisen irtisanomisilmoituksen, jossa on mainittu vuokrasuhteen päättymisajankohta sekä irtisanomisen peruste. Peruste voi olla melkein mikä vain, kunhan se on hyvän tavan mukainen. Irtisanomisaika on kuusi kuukautta, kun kyse on vähintään vuoden kestäneestä vuokrasuhteesta, alle vuoden kestäneissä vuokrasuhteissa irtisanomisaika on kolme kuukautta.
Vuokranantajalla on velvollisuus kertoa vuokralaiselle irtisanomisen syy. Irtisanomisperusteen on oltava hyvän tavan mukainen, mutta muuten irtisanomisperuste voi olla lähestulkoon mikä vain. Irtisanomisperusteena käytetään usein asunnon myyntiä tai asunnon ottamista vuokranantajan omaan käyttöön. Vuokralaisen ei puolestaan tarvitse perustella irtisanomisen syytä.
Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta sääntelee vuokrasopimuksen irtisanomista. Laki lähtee siitä, että irtisanoa voi ainoastaan toistaiseksi voimassaolevan vuokrasopimuksen laissa määriteltyjä irtisanomisaikoja noudattaen. Määräaikaista vuokrasopimusta ei siten voi muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta irtisanoa. Lisäksi laki määrittää, miten irtisanomisilmoitus tulee tehdä
Vuokrasopimuksen voi purkaa vain olennaisissa sopimusrikkomustilanteissa. Laissa asuinhuoneistojen vuokrauksesta on säännelty purkuperusteet, jotka oikeuttavat purkamaan vuokrasopimuksen. On kuitenkin huomioitava, että purkuperusteen ollessa vähäinen, purkuoikeutta ei ole.
Määräaikainen vuokrasopimus on mahdollista purkaa, jos vuokralaisella tai vuokranantajalla on lain mukainen peruste purkaa vuokrasopimus. Vuokrasopimuksen määräaikaisuudella ei siten ole merkitystä purkuoikeuden käyttämisen kannalta.
Vuokranantaja saa purkaa vuokrasopimuksen, jos jokin laissa mainittu purkuperuste täyttyy ja tällaisella menettelyllä on vähäistä suurempi merkitys vuokranantajalle. Vuokranantajalle syntyy oikeus purkaa vuokrasopimus esimerkiksi tilanteissa, joissa:
1.vuokralainen laiminlyö suorittaa vuokran säädetyssä tai sovitussa ajassa;
2.vuokraoikeus siirretään taikka huoneisto tai sen osa muutoin luovutetaan toisen käytettäväksi vastoin lain säännöksiä;
3.huoneistoa käytetään muuhun tarkoitukseen tai muulla tavalla kuin vuokrasopimusta tehtäessä on edellytetty;
4.vuokralainen viettää tai sallii vietettävän huoneistossa häiritsevää elämää;
5.vuokralainen hoitaa huoneistoa huonosti;
6.vuokralainen huoneistossa rikkoo, mitä terveyden tai järjestyksen säilyttämiseksi on säädetty tai määrätty tai
7.vuokralainen ei ole asettanut vakuutta sovitussa ajassa.
Häätö edellyttää aina jonkin vuokrasopimuksen purkuperusteen olemassaoloa. Osa purkuperusteista edellyttää kirjallisen varoituksen antamista ennen kuin vuokralaisen voi häätää, osassa tilanteista vuokranantaja voi häätää vuokralaisen ilman varoituksen antamista. Huomautus on kuitenkin tärkeää erottaa kirjallisesta varoituksesta. Huomautus ei ole rinnastettavissa varoitukseen, sillä se on lievempi toimenpide, jolla vuokranantaja haluaa vuokralaisen kiinnittävän huomiota moitittavaan käytökseensä ja muuttavan sitä. Vuokranantajalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta huomautusten antamiseen, vaan hän saa halutessaan myös antaa suoraan varoituksen tai häädön tilanteesta riippuen.
Vuokralaisen saa pois hakemalla käräjäoikeudelta häätötuomion. Häätötuomion saatuaan vuokranantajan on toimitettava häätötuomio ulosottoviranomaiselle. Vuokranantaja ei näin ollen voi itse lähteä vuokralaista häätämään, vaan konkreettinen häätötoimenpide on jätettävä ulosottoviranomaisen hoidettavaksi.
